itsetunto on ihmiselle äärimmäisen tärkeä selkärangan ja sydämen lisäksi. kun on menettänyt uskonsa niin toisen ihmisen vilpittömyyteen kuin aitoon välittämiseenkin, usko ja luottamus omaan itseenkin ihmisenä ja varsinkin naisena menee helposti saman tien. vaikka kysymys ei välttämättä ole lainkaan siitä, mitä minä olen, mitä teen, mitä hänelle olen. surullisinta on, että ei kykene ilmaisemaan ajatuksiaan sellaisina kuin ne oikeasti ovat. olisi parempi osata sanoa suoraan, miltä tuntuu, mikä mättää ja mitä odottaa. minä en osaa. sanon vääriä asioita, niinkuin ajattelenkin. pelkään että tulen tyrmätyksi ja tulen kuitenkin. onnettomia ihmisiä, kaksin kappalein.

hankkiuduin kohdalle osuneessa kyydissä kaupunkiin eilen, tarkoituksena mennä syömään esikoisen kanssa kun hänkin oli käymässä ystävänsä luona. suuntasin ensin ystäväni U:n luo aamukahville ja hakemaan muutamia unohtamiani tavaroita... sekä nauttimaan ystävyyden hedelmistä, keskustelusta, kuuntelusta, naurusta ja itkusta... jota en kuitenkaan saanut itsestäni ulos vaikka hyvä olisi ollut. U:n isälle sentään kuului hyvää, syöpäkasvain oli saatu kokonaan poistettua ja ennuste tulevalle siis toiveikas. Pojan kanssa en sitten jaksanutkaan lähteä, tunsin olevani niin heikoilla, etten tahtonut hänelle näyttää huonoa oloani. ja sittenpä tunsin huonoa omaa tuntoa kun en mennyt vaikka lapsi oli pyytänyt... ei siinä auttanut ystävän vakuuttelukaan, huono äiti. mutta sittenkin, parempiakin hetkiä on kai olemassa. tämän alennustilan voi näyttää vain vertaisilleen ystäville. vaikka sekin tuntuu välillä hirveältä, aina minä valitan ja vaikerran enkä usko vaikka sanotaan... teen itseäni kohtaan väärin, roikun ja ruikutan, olen umpikujassa.

jos voisinkin vain olla arkiaskareihminen,  voisin unohtaa kaikki haavoittavat ja ahdistavat ajatukset, keskittyä siman ja tippaleipien tekoon, pestä ikkunoita, haravoida pihaa, siivota autoa, pestä pyykkiä... ja sulkea ulkopuolelle kaiken, mistä en selviä ja mitä en jaksa ajatella enää. vaan ei. tänään kaiketi vaihdetaan viimein renkaat ja huomenna on lähdettävä sinne, missä odottavat velvollisuudet. sitä ennen olisi jaksettava laatia laskelmia sossua varten, en tiedä miten suhtautuvat mutta jotain tässä on yritettävä. samoin raksamiehelle olisi tehtävä rätinki töistä, joita minun porukkani on puolestaan tehnyt, sekä sakkolaskelma. urakkahan myöhästyi miltei täsmälleen kuukauden, joten minulla on oikeus vähentää sopimuksen mukainen viivästyssakko loppusuorituksista.