Genoveeva oli havainnut että olen alkanut kiroilla, antaa palaa siis vaan..  tämän kuvan rinnalle pitäisi muuten laittaa talvella otettu huurteinen kuva samasta kohti. tämä olkoon pontimena sille, että naapurit pojat viimein toisivat hevosenpaskaa ja että pääsisi piankin perunan istutukseen..

En edes oikeasti tiedä, haluanko tietää mitä ihminen sisällään pitää... mitä ajatuksia siellä nupissa mahdollisesti on. Miten voi olla ystävällinen, touhuta normaaleja arkiaskareita ja hohkaa kylmyyttä ja torjuntaa niin kuin hän, joka osittaista mykkäkoulua ylläpitää. Se on lapsen käytöstä, olen kyllä ihan kiltti mutta silti olen vihainen, sisältäpäin tuntuu pahalta..mutta en osaa sitä ilmaista, enkä halua sillä menettäisin tämän aseeni, joka näyttää toimivan..

Lämmitin ulkosaunan, kirosin puita, joita ei ole... siis sopivia kunnollisia saunan uuniin mahtuvia koivuklapeja. Puuta on niin paljon että riittäisi useammaksi vuodeksi mutta saunaa joutuu lämmitään ohuilla lepänoksilla... kirosana sopis tähänkin väliin! Sentään lähti kunnon löylyt, tätä saunaa parempaa en tiedä olevankaan.. pieni mutta sähäkkä, ei niitä enää osata kaiketi tehdäkään.

Selkää hieman kolottaa eilinen kyykkiminen kukkapenkissä. Siitä viis, olin ONNELLINEN kun sain multaa kynsieni alle ja siitäkin, että mummokin näytti sitä olevan... ei ole vuosiin enää itse jaksanut ja pystynyt kukkapenkkejä laittelemaan vaikka takavuosina se on ollut  hänelle todella tärkeää ja antoisaa. Kaivelimme varjoliljoja isosta penkistä, jaoimme juuripaakut ja istutimme osan toisaalle, osan saan minä viedä taloni pihaan.. tosin pihaa ei vielä pääsee pitkilleen laittamaan, mutta aion pistää perennat ruukkuihin väli-istutukseen. Tänään pitää vielä istuttaa mustaherukkapensas, joka myös eilen hankittiin kyntömiehen turmeleman tilalle. Minä sen ennätän vielä tehdä ennenkuin ponkaisen maailmalle...

Aion mennä ystäväni A:n luo kuten pyhänä sovimme. Ehkä on ihan hyvä tuulettaa ilmaa ja olla pohtimatta tätä dilemmaa.. joka ei minun tahdostani ratkea. Kunpa osaisin ottaa vierailun pelkästään myönteisiin asioihin keskittyen. Eilen A kertoi puhelimessa mieluisia asioita, entisten työtovereiden kaipuuta minun johtamisaikaani.. miten olin ollut jämäkkä ja turvallinen pomo, olin kuulemma tiennyt ja nähnyt minne ollaan menossa ja osannut tukea muita ja mm viitoittaa, miksi johtoryhmänä kokoonnuimme... jokainen tiesi yhteisen tehtävän ja omansa. Ai että se tuntui hyvältä, olen minä oikeasti osannut, vielä kolmen vuoden jälkeenkin se muistetaan.

Jotenkin olen ammentanut vahvuuttakin viime päivinä, hetkittäin osannut ajatella etten todellakaan voi toisen ihmisen tekoihin ja ajatuksiin vaikuttaa.. tarvitseekokaan? minulla on odotuksia, jotka eivät ehkä koskaan toteudu tässä suhteessa.. joka natisee liitoksissaan siitäkin huolimatta että parhaimmillaan on antanut minulle todella paljon. huonoja aikoja on, sellaiset kyllä kestän mutta en sitä, ettei voida aikuisen tyynesti mieltä askarruttavia asioita yhdessä selvittää. ehkä aikanaan, kun muistelen niin pitää myöntää, että kyllähän ne ennenkin on sitten setvitty kun valmiusaste on molemminpuolin yhtäläinen. niin vahvuudesta piti puhumani, ehkä se on enemmänkin tyyneyttä, sitä sellaista kuin alkoholistin rukouksessa... on annettava olla niiden asioiden, joihin ei voi mitenkään vaikuttaa. rakkautta lienee se, että näkee toisen kyvyttömyyden (tai ehkä omasta mielestään kyvykkyyden?) tiettyihin juttuihin, antaa olla, hyväksyy osaksi persoonaa. antaa aikaa, tilaa, mahdollisuuden käsitellä hankalat jutut omalla tavallaan ja ajallaan. amen.

sun is shining again. iloa eilen antoi myös farkkukaupassa käynti, mukava myyjä ja ainakin yhtä tuumakokoa  pienemmät farkut kuin aiemmin, hyvän näköiset tummansiniset sellaiset... hoikentavat tietenkin entisestään noin 8 kiloa aiempaa keveämpää kehoani. oi että olen siitäkin ONNELLINEN. tänä iltana vedän ne jalkaani, laitan itseni muutenkin nätiksi ja lähdemme ystävien kanssa viettämään naisten iltaa.. laulua tietenkin aluksi ja sitten jotain muuta iloista. säätiedotekin lupaa lämmintä, joten tarkenee hienommissakin hepeneissä...