täytyy ensimmäisenä todeta, että onneksi eilinen luulo osoittautui vääräksi, raha ei ollut kadonnut siten kuin luultiin.. asialle oli parempi ja huojentavampi selitys. luojan kiitos ja se siitä. kaikkea sitä..

eilen satoi, koko päivän, runsaasti sitten kun alkuun pääsi. erittäin hyvä. ennätin aamusta kylvää porkkanat joten kastelu antoi vauhtia suurimmalle osalle kasvimaan siemeniä ja tietysti perunalle. ja valitettavasti myös rikkakasveille.. kukkapenkeissä olisi jo tekemistä sillä osastolla. nyt ei ehdi kaikkeen, sillä ensisijaisesti kirjoitan esseetä nro 1 kolmesta keskeneräisestä. aikaa kaksi viikkoa ja armottomasti tökkii. pakkorako. ei auta.

sanoin nuorelle äidille eilen, etten nyt ehdi hoitaa pikkuista sillä teen kirjoitustöitä. sanoi ymmärtävänsä. mutta käytännössä on niin, että kun taas tänään tai huomenna tulevat tänne, joudun mukaan väistämättä. eikä kannata kapinoida, mikäs olen valittamaan. lapsi ja lapsenlapsi tulevat isän/ukin luo.. kun on lomakin. minun haaveeni rauhallisesta kirjoitustyöstä maaseudun idyllissä menee puihin mutta onhan sentään kaupunkikämppä olemassa.. kaiketi on siirryttävä sinne jos ei muu auta. tytär/nuori äiti sai opintonsa päätökseen, hyvin meni, stipendikin on kuulemma tullut. ei näet ollut päättäjäisissä vaan teki työharjoittelunsa viimeisen päivän loppuun. eikä halunnut juhlia, ei edes kakkua tai mitään.. tytön oma äiti ei muistanut mitenkään, mikä tuntuu hirveältä.. isänsä ja minä annoimme vain onnittelukortin ja vähän rahaa. tosin kaikkea tarvitsemaansa on pitkin vuotta saanut, auton, käyttörahaa, huonekaluja, tietokoneen, lapselle vaatteita ja tarvikkeita ym ym.. jotta pitkässä juoksussa tukea on annettu silloin kun sitä on tarvittu eikä vain juhlapäivänä. kyllä kakkukahvitkin järjestetään kunhan tätinsä ja serkkupoika viikon päästä tulevat käymään.

hieman tökkii jotkin tietyt asiat.. erään näkemäni unen viesti on konkretisoitunut.. ystäväni A on etääntynyt, tai oikeastaan minä hänestä. olen ehkä välillä ollut hieman liiankin riippuvainen hänestä ja mielipiteistään.. toisaalta häneltä saamani apu elämäni karikoissa on ollut korvaamatonta. tiedän, että hän ei välttämättä kaikista ratkaisuistani pidä mutta tiedän myös ettei tuomitse eikä arvostele, ymmärtää kyllä. olen kuitenkin hieman murheissani siitä, että koen olevani jotenkin selityksiä velkaa (se on minun ongelmani ei hänen.) kun en ole paljonkaan ollut yhteydessä. en oikein ole jaksanut ja halunnut, hänen ympärillään pyörii iso määrä ihmisiä, joka on alkanut ahdistaa minua ajoittain. en oikein jaksa jatkuvasti olla mukana semmosessa trafiikissa. ehkä se rauhaantuu piankin kun A:n työ loppuu. hänen terveytensäkin kannalta niin toivon, on ajanut itsensä ihan piippuun hoiva/terapiatyössään viime metreillä. loma on tosi tarpeen, nollaus ja uudet suunnat myös.

ystävä U oli myös yhteydessä viikonvaihteessa, pitkästä aikaa. hänelläkin opinnot, työharjoittelu ja lapsenlapsen hoito vieneet ajan niin tiukkaan ettei olla ehditty tavata, saatikka paljon soitellakaan. asiaan tulee korjaus ensi viikolla kun hänellekin koittaa pitkään odotettu vapaus eri velvoitteista. saan myös takaisin parit kukkaruukkuni, jotka syksyllä sijoitin luokseen.

katsottiin elokuva, saavutuksena voin mainita että jaksoin loppuun asti vaikka genre ei ole meikäläisen suosikkeja.. maailmojen sota oli valtaisaa fiktiota, juonen ydin osittain ymmärrettävä.. mutta ne tehosteet, avaruusoliot, kaikenmoinen loputon mössö.. hyh hyh.. muutoin piti hereillä enkä painajaisia katsellut.. siitä aiheesta, toisesta kyllä. mikähän siinäkin..