sitä kai se sitten on.. tottumusta toisen ihmisen läheisyyteen, siihen hyvään oloon mikä syntyy kun voi jakaa arkipäiväänsä toisen ihmisen kanssa.. olla olemassa. minun tuskani on tietoisuutta, yhä selvemmin ymmärrän, että tämä on vain välivaihe, loppuaan kohti kulkeva tie. yhä useammin katson itseäni ja näen iän merkit, kaulan rypyt, silmistä vähitellen katoavan ilon.. tunnen itseni vajavaiseksi ja hyljätyksi jonkin sellaisen tähden, mille en voi mitään, mikä on ollut todellisuutta joka ikinen hetki, alusta alkaen. tämä ei ole tehnyt minulle hyvää.
missään ei ole hyvä.. sieltä on päästävä pois kun alkaa ahdistaa se, että kaikki toistuu samanlaisena, oma elää katoaa ja hiipuu pois. on hyvää, on huonoa. omassa kodissa on rauha, omat kuviot ja lopulta vain yksinäisyys. sekään ei tunnu hyvältä kun keskeneräisyys roikkuu mustana pilvenä pääni päällä. pelot, ikävä ja loukkaavien kokemusten kipeät iskut tekevät minusta rauhattoman. ja se, että lakkaan olemasta. enkä tiedä mihin voimani lopulta riittävät.

ystävän vierailu meni pommiin.. minä hölmöilin, lähdin häntä vastaan kävellen, ja menin väärälle tielle.. menimme ristiin ja kun U:n puhelimesta loppui kriittisellä hetkellä akku, emme saaneet toisiimme enää yhteyttä. hän tiesi vain katuosoitteeni, jota oli aikansa etsinyt, turhaan.. ihmiset eivät näytä tietävän suuntiakaan tämän lähiön kaduista.. kyllä harmitti. naurettiin lopulta puhelimessa, että vain meiltä tämmönen kaaos voi syntyä.. kaiken piti olla niin selvää pakettia..no, menen aamupäivällä käymään ennen työkkärissä käyntiä.

junior oli virkeänä, oli hakenut todistuksensa lukiolta, ei tarvitse tehdä kuin muutaman matikan, äidinkielen ja ruotsin kurssin ja tietysti yo-kirjoitukset. oli jopa tutkaillut yliopiston sivuja ja kiinnostunut sosiaalipsykologiasta.. minuahan se tietysti miellyttää.. annoin hyllystäni yhden perusopuksen tutustumista varten. toivottavasti jaksaa pinnistellä lukion ripeästi alta pois. kyllä se siitä sitten.. raha-asiat ei tietysti ole oikein mallillaan, soskussa käsittely kestää ja kestää.. toisaalta hänellekin on tulossa veronpalautus, joten ei joulukuulle taida saada mitään tukea. kunhan pärjää, se oli omakin kommenttinsa. ja pärjäähän se. tänään mennään syömään kiinalaiseen kunhan hoidan muut asiani alta pois.

kunpa osaisin olla onnellinen kaikesta siitä, mitä minulla on aina ollut, ja yhä on. jospa tyytyisin siihen enkä himoitsisi enempää, antaisin olla..