eiliseen viitaten; tämä työtön oli laittanut ansiopäivärahahakemuksensa viikkoa liian aikaisin... jotta se siitä sitten, immeinen on erehtyväinen. viikon päästä vasta sitten rahoille.

sain eilen puhelun, minut kutsuttiin työpaikkahaastatteluun ensi viikon tiistaiksi. jee!! vaikka jos jonkinlaiset ajatukset lähtivät tietysti vyörymään mielessäni mm. sellaiset, että voi että! joudun mahdollisesti luopumaan vapaudestani, kiireettömistä aamuista, joutenolosta.. mutta kyllä sielu ja ruumis työtä jo kaipaa sekä talous vakaita tuloja. ja vielähän en ole päässyt mihinkään enkä päättänyt mennä. kyseessä on yritysmaailman paikka siis jotain ihan muuta kuin viimeaikainen työsarkani... hiukan se arveluttaa vaikka tosiasiassa olen elämässäni enemmän ollut yksityisellä yrityssektorilla kuin kolmennella tai julkisella. arvomaailma on nyt puntarissa. katsotaan nyt sitten. ihan mielenkiintoista mennä haastatteluun, ei jännitä.. enemmälti ainakaan.. olen yleensä aina ollut parhaimmillani haastattelutilanteissa, onpa haastattelijoita sit yksi tai useampia. nyt minun vain pitää muistaa olla harkitseva ja rehellinen itselleni.

kaksi muuta hakemusta on vielä sisällä eikä niistä taida vielä ensi viikolla kuulua mitään, sekin pitää ottaa huomioon. niistä toinen olisi kovinkin mieluinen duuni, haastava kyllä mutta pienimuotoisempi kuin aiemmat hommani järjestöissä.. ja arvopohja säilyisi rikkumattomana sieluissain.. taitaa yritysmaailma hieman pelottaa juuri siksi että saatan törmätä arvoristiriitoihin, vaikka eihän se välttämättä ihan niin ole. mutta minä olen hyvä! siksi että minulla on niin paljon kokemusta eri aloilta ja tehtävistä, siksi että olen vastuullinen ja jämäkkä mutta toisaalta myös empaattinen ja vuorovaikutustaitoinen..

on tässä tosiaan paljon tapahtunut.. nyt näyttäisi ihan siltä että työtäkin ehkä mahdollisesti todennäköisesti vanhalle rauta/pehmorouvalle löytyy. get on baby, get on!!

oli mukava perjantai-ilta.. firabelihommien sijaan hän valitsi koti-illan, myöhään kun oli muutenkin mennyt asioilla töiden jälkeen. sain kuunnella Hynysen kirjaa ääneenluettuna.. sitten yritin pysyä valveilla ja katsoa Tarantinon elokuvaa (puoli tuntia sitä kesti..) mmmmm........... hyvistä hetkistä on niin vaikea kertoa, ne haluaa pitää itsellään, toivoo vain, että on osannut osoittaa miten hyvä on mieli ja olo ollut