elämä on ollut ylä- ja alamäkeä vaihtelevasti. olisi toki helpompaa jos voisi olla jo kauempana ja tuntea auringon lämmittävän. ei ole aika vielä sille kokemukselle, ensin on mentävä läpi pimeän metsän. niin on aina ollut, on nytkin ellen vallan ole erehtynyt, eikä metsää ole tietämättäni kaadettu. avohakkuut on kyllä minun mielestä kamala tapa hoitaa metsää.

koira on kuuta haukkunut äänensä käheäksi. kirves kiveen hakattu. kertaalleen kaikki on taas kaivettu esiin, käännelty, väännelty ja todettu. mikään ei ole muuttunut. kun kaivautuu lähemmäs olemustaan, etsii ja kaipaa, paljastuu totuus... jota ei tahdo ottaa vastaan. heikkous, harhautuminen, mykkä huuto.

sisäinen yksityinen maailma järjestyy minun mieleni mukaan. sitä ei tarvitse selittää kenellekään, se ei kuulu, ei se näy. olisi parempi puhua asioista niiden oikeilla nimillä, sanoa suoraan, olla rehellinen.. ei helpompaa, mutta parempi niin olisi.