nyt on koettu viidentuhannen muun kanssa varttuneemmalle väelle suunnattu rokkitapahtuma, ilakoitu, tanssittu nurmikolla. jonotettu juomaa ja sitten myös sitä toista päätä, vessajonossa. mutta kivaa oli ja tosi on että siellä sitä tapaa todella vanhoja tuttuja ihan vahingossa. Mekin ystäväni kanssa asetuimme istumaan nurmikolle parin naisen viereen, jotka kohta osoittautuivat keskikouluaikaiseksi koulutoverikseni tyttärineen. ehkä suurinta nautintoa meidänikäisille oli juuri se musiikki, joka vei meidät kaikki vähintään kolmenkymmenen vuoden taa, nuoruuteen. minulle se oli niin koskettava kokemus että kyynelehtiä piti taas yhden kerran.. on se niin kipeänsuloista tämä viidenkympinvillitys.

yöllä syötiin yhdessä pojan kanssa, joka oli ollut siellä oikeassa rokissa, jossa tänä vuonna kuuluu olevan 20.000 nuorta. kyllä kaupunkikuvasta sen huomasi eilen kun yritin löytää autolle parkkipaikkaa, ylipäänsä eteneminen oli äärimmäisen hidasta kaduilla vellovan ihmismassan joukossa. monet keskikaupungilla asuvat vanhemmat ihmiset osaavat jo kokemuksen opastamina poistua kaupungista tämän viikonvaihteen ajaksi. mutta kyllä näitä festareita pitää olla, muistan vielä ihan hyvin millaista se nuoruusaikana oli. ja tuntuupa olevan vieläkin, kohtuudella.

tänään on päästävä takaisin torpalle vaikkapa jatkamaan soutuharrastusta, pitkästä aikaa eilen aamulla oli sen verran tyyntynyt että uskalsin työntää veneen vesille. vaahtopäiden sekaan en lähde edes soutupaatilla. vara ei venettä kaada.

ystäväni lähtee takaisin kotiin tänään mutta näemme taas parin viikon kuluttua kun on se suuri juhlani. eilen illalla tapasimme myös serkkujani, jotka sitten ennättivät ilmoittautua määräaikaan mennessä:) toivottavasti ilmojen haltijalla on vielä silloinkin varastossaan mukavaa kesäsäätä. poika hommasi äänentoistolaitteet, joten kaikki on nyt sitten järjestyksessä - ainakin tässä vaiheessa. tuntuu hyvältä kun olen saanut raksaprojektini suvantoon ja muiden harteille ja juhlajärjestelytkin tehtyä, joten saan viettää loppulomani pari viikkoa ihan rauhassa... no jaa.. itseni tuntien jonkun pikku katastrofin vielä ennätän tässä aikaansaada helpostikin.. mutta mieluiten makaisin laiturilla kuuntelemassa liplatusta poutapilvien alla, mieli seesteisenä ja tyynenä. sitä kannattaakin nyt miettiä, kannattaako tasapainoaan vaarantaa...