nehän ovat niitä kauhun ja epätoivon ailahduksia sisuksissa kun yrittää muistella mitä kaikkea pitikään hoitaa ennenkuin voi lähteä, painaa työpaikan oven takanaan kiinni ja huokaista helpotuksesta. pari juttua on vielä hoitelematta. kirjanpitäjä (typerys!) kysyi puhelimessa, että mistäs sinut voi ensi viikolla tavoittaa, luetko työpostiasi?!?!? Ei mistään, enkä tietenkään lue.

Parin päivän seminaarireissu oli todella antoisa, mieleni tyyntyi ja seestyi, olin miltei uusi ihminen vielä aamulla. Ja kyllä vieläkin osittain, etenkin henkilökunnan yllätyskahvien jälkeen. Halusivat toivottaa hyvää lomaa ja kertoa että heillä ei ole mitään hätää.. ja katkaista ikäviltä huhuilta siivet ja osoittaa että vuorovaikutuksemme toimii edelleen ja on avointa sekä rehellistä. Olen siitä erittäin onnellinen ja hyvillä mielin.

Kaiken lisäksi aurinko näyttäytyi äsken, saattaapi vielä vaikka palatakin taivaalle. Elämä maistuu hyvälle muistakin syistä. Että kiitos siitä, pitää sanoa siksi kun niin harvoin tulee oltua tyytyväinen.