aamu on valjennut harmaana, heräsin yölliset unet mielessäni. aina lomalla käy näin, päivisin lepään, puuhailen mieluisia ja yöt katselen hurjia toimintaleffoja, pää seilaa omissa sfääreissään ja yrittää tehdä selkoa siitä kaikesta, mitä olen sinne tunkenut ahdistuksissani. pari vuotta sitten marraskuussa kävin espanjassa nukkumassa viikon.. lomalla. oli ollut hirmu rankka syksy töissä ja olin huolissani pojasta ja muutakin ikävyyttä. paikanvaihdos teki hyvää mutta mitään muuta en jaksanut kuin nukkua, syödä ja katsella typeriä espanjankielisiä tv-sarjoja, joista en mitään ymmärtänyt. no tietysti vähän muutakin, kävelylenkkejä, maisema-ajeluja. mut se nukkumisen määrä oli mahdoton jos vertaa nykyiseen pätkittelyyn.

yritän tutkiskella tuntojani, onko ketään kotona? onko hyvä olla? tuntuuko hyvältä lähteä reissuun? jääkö ikävä ketään? ja vastaan myöntävästi kaikkiin kysymyksiin. yllätysmomenttina vanhempi poika tulee tänään  tänne pitämään taloa pariksi päivää ja tekemään opiskelutöitään. vietämme sitten pääsiäispyhät yhdessä kunhan palaan. mukava yllätys. joskus tämä seniorimpi on hyvinkin sypäkkä liikkeissään, nuorempi taas ei lainkaan.

fyysinen naiseus tuntuu kipuilevan tällä kertaa.. ajattelin, että on se rankkaa, kehon ikämuutokset tuntuvat repivän ja raastavan, vievän unet  ja mielenrauhan, niin kipeääkö tulee vanhenemisen, nuoruudesta luopumisen olla. en halua ajatella että 50 vuotta olisi jokin vanhuuden rajapyykki, en tunne itseäni vanhaksi vaan kypsemmäksi ja tyynemmäksi (ainakin välillä:) kuin ennen. en siis kypsäksi ja tyyneksi! minä en halua ikinä luopua tästä hullusta naisenluonnostani, haluan säilyttää edes hivenen lapsenuskostani ja herkkyydestäni, ne ovat minun suojelualuettani, minun Naturaani.

Iloista pääsiäistä, kevään tuntua, ruohonviherrystä, aurinkoa!