no, ok on ihan pakko kehua miten pitkällä kevät on jo. vietin ensimmäisen päivän torpalla. kell onni on onnen kätkeköön mentaliteetin mukaan en kirjoittaisi mitään mutta... joku sana. aurinko paistoi, mökki oli pölyn vallassa, heitin matot pihalle, patjat perään ja totesin ettei ole avainta siihen varastoon jossa siivousvälineet ovat. ei se mitään. olihan sitä muutakin puuhaa, linnunlaulannan kuuntelua, tilannekatsausta, negaatioiden vatvontaa ja uunin lämmitystä. makkarat paistuivat ja maistuivat perunasalaatin kera ihan vappuiselta eväältä. sitruunaperhonen lensi ja pysähtyi krookuksen kukkaan, peipposen seurana tepasteli punatulkku, eivät kuulemma muuta etelään vaan elävät kesät kuusikossa, syvemmällä metsässä. lokit mekastivat jääpeitteisen järven rantamilla, tikka mokoma koputti koko päivän kelopuuta, yksi kimalainen pääsi hengestään (anteeksi kovin..) kun törmäsi torpan sisäpuolella kädessäni olleeseen lehteen.. no, myönnän että vähän olin osallisena, yritin ensin saada hänet poistumaan lempeästi ohjaillen mutta sitten... kävi niinkuin kävi, pahoittelen edelleen.

aurinko paistoi vaan. haravoin pihaa ja harmittelin etten voinut vielä jäädä yöksi. mietin monenlaisia asioita myönteisessä hengessä ja päätin ottaa huomenna mäntysuopaa, suojakäsineet, mopin, verhot ja radion mukaan. aion siivota, haravoida, lämmittää saunan ja jäädä yöksi. arvioin sitten seuraavana päivänä miten luontolääke vaikuttaa uniin ja työorientaatioon. totean vielä, että tarvitsen oman lintutieteilijän, sellainenkin kelpaa joka ei ihan kaikistellen korkeita ääniä kuule. myös halajan kuormallista puutarhamultaa joka onkin luvattu jo. (harmillista että miulla ei ole kameraa, olisin voinut kuvata sen kuolleen kimalaisen ja tupakantumpit, jotka haravoin pois pihaltani, hyi!)