Nuhainen, viikonlopun touhuista virkistynyt ja väsynyt.. pikkuneiti oli yökylissä, nukkui kohtalaisesti, minä en koskapa nenä oli tukossa ja olo tukkoinen. Tuli siis uusintaflunssa, se kuuluu olevan yleistä.. Olisin jäänyt kotiin jos en olisi luvannut hoitaa lasta. Siksikin olisin jäänyt jos olisin tiennyt että M viipyy koko päivän firabelihommissaan ja minä saan yksin hoitaa lapsen, huushollin ja itseni. ja että lapsen äiti tulee vasta myöhään iltapäivällä.. ja ja ja.. mutta kyllähän se siitä iloksi muuttui. pyhänä paistoi aurinkokin, käytiin kävelemässä koko porukka, nuori äiti, pikkuinen pulkassa, ukki ja allekirjoittanut. pajunkissoja ei oikein löytynyt, keräsin kaikkea mahdollista, pihlajan, koivun ja pajun oksia. ja otin pikkuisen ensimmäisistä mäenlaskuista hyviä kuvia.

eilen maalta tullessa käytiin katsomassa juniorin autoa, ei ollut lähtenyt käyntiin.. M löysi vian helposti, akku oli tyhjenyt koska solenodin joku johto oli ottanut runkoon.. jotain sellaista. auto käynnistettiin korjailun jälkeen kaapeleilla ja poika ajeli perässämme ruokailemaan luokseni. oli virkeä ja täynnä innostusta Castanedasin ajatuksista.. kertoi minulle seikkaperäisesti miten ja miksi se filosofia häneen on tehnyt vaikutuksen.. hyvä niin. olen huojentunut. jos nyt mistään tarvitsisi mitenkään huolissaan ollakaan. enimmäkseen lasten kohdalla ajattelen, että pärjäävät sitten kun minua ei enää ole. pärjäävät, molemmat. se on hyvä irtaantumisen testi.

oma äitini soitti.. ja valitti. veljeni perhe oli käynyt viikonloppuna kylässä. ja jäkä jäkä jäkä. sitä tavallista tarinaa, miniän haukkumista, veljen säälittelyä ynnä muuta paskaa, jota en välittänyt kommentoida, flunssan ansiosta sain lopetettua puhelun aika lyhyeen. oh että se jaksaa, eikö se koskaan lopeta sitä. ei kai. kuulin myös ikävän uutisen tädistäni, joka on muutoinkin ollut kovilla ja sairastellut, hänellä on nyt todettu syöpä.. joka tarkoittaa sitä, että elinaikaa ei enää paljolti ole jäljellä. surullista. vielä vuosi sitten asusteli mökissään, sai kotipalveluna ruuat ja naapurit kävivät asioilla. ja vanhempani vierailivat aika usein, isä teki puuhommia ja naiset leipoivat piirakoita.. sitten tuli tädille silmäleikkaus, joka hoidettiin päiväoperaationa, mummo yöksi omaan kotiin.. vahdiksi tuli tyttärentytär, joka ei edes ensin herännyt kun mummonsa yöllä vessaan mennessään kaatui, vasta kun kaatui uudelleen, syntyi riittävästi kolinaa..jouduttiin tilaamaan kyyti sairaalaan sillä lonkka murtui.. leikattiin taas, laitettiin ruuveja tai jotain. ja mummeli terveyskeskuksen vuodeosastolle.. missä jonkin ajan päästä (en muista menikö päiviä vai viikkoja) lähti taas kompuroimaan vessaan ja kaatui jälleen, jolloin murtui käsivarsi.. joka ei millään kesäaikaan meinannut parantua, leikkaushaava märki ja vasta kun toinen tätini puuttui asiaan, sitä alettiin hoitaa aktiivisemmin ja saatiin umpeutumaan. vanha täti siirrettiin palveluasuntoon, mökki jäi tyhjilleen. ja nyt tämä.. en tiedä. ehkä paljolta olisi säästytty jos tätiä ei olisi silmäleikkauksen jälkeen laitettu heti kotiinsa vaan jonnekin, missä olisi ollut hoitoa.. en tiedä mikä paikka se olisi ollut, terveyskeskuksen vuodeosastollahan hän pääsi kaatumaan uudelleen.. no joo.. syitä on sysissä ja sepissä.. täti on aika itsepäinen junttura eikä välttämättä ole pyytänyt apua vaikka olisi sitä tarvinnut..

sain illalla keittiön astainpesukoneen alta siirtämälleni kaapille päällystason, M:n varastoista.. nyt on ehkä hieman ahdasta mutta onpa viimein tilaa leipoa.. pöytätasoja kun ei aiemmin ollut liiemmin. pienen asunnon haittapuolia. ruokapöytää pitää vielä siirtää jotenkin, jottei olisi niin ahdasta.. minähän yksin kyllä mahdun mutta jos ja kun tulee ruokavieraita, nykyinen asetelma ei toimi..

on palattava opintojen pariin.. ja hoideltava yhdistysasioita.. ja mietittävä, mistä löydän rahat jotta voin tarjota lapsilleni pääsiäislounaan..