palasin juuri kotiin, se on mukava ja myönteinen asia mutta se ei ole, että kahden päivän perästä on lähdettävä taas matkalle, no oikesti sen piti olla mukava asia mutta kun on ollut monta päivää reissussa, nukkunut vieraissa sängyissä, harrastanut sosiaalista vuorovaikutusta monien eri ihmisten, enimmäkseen vieraitten kanssa, niin tekis mieli vaan olla kotona ja hautautua sohvan uumeniin.

kesäinen sää helli niin piäkaupungissa kuin näköjään täälläkin itäisessäkin ulottuvuudessa. junamatka tuntui äärettömän pitkältä, penkki epämukavalta ja vessa haisi saastaiselle. mikähän siinä muuten on että suomalaiset (miehet?) eivät osaa tehdä tarpeitaan asiallisesti junan vessassa. haju oli erityisen karmiva kun oli niin lämmintä. yök.  kävelin asemalta kotiin ja sekin tökki, matkalaukkuni jossa on pyörät ei meinannut millään pysyä pystyssä ja toista jalkaa pakotti niin pirusti..  löytysköhän vielä jotain marisemista.

ehkä suurin syy valituksiini on ihan josssain muualla kuin luettelemissani pikku vastuksissa.. mutta mitään en mahda sillekään tosiasialle. sentään, kesä tulee, huomenna pääsen torpalle ja toivon mukaan ilmakin on vielä kohtalaisen lämmin. ja on hienoa olla taas kotona. matka, koulutus ja tämän päivän seminaari olivat ihan onnistuneita, tapasin vanhan ystäväni ja kutsuin hänet miehineen synttäreilleni. vietimme oikein mukavan viikonvaihteen järven rannalla, pistimme potun maahan ja saunoimme savusaunassa. että ei pitäis valittaa.. niin verkoillakin isäntäväki kävi mutta ei tullut kuin lahnoja jotka on kuulemma roskakaloja...

mutta ei minusta olisi etelän asukiksi.. vaikka kuinka ois talo järven rannalla ja rantasaunakin, ei siellä karjalan käki kukkunut.