ihmisen mieli ei enää ole kiehtova, täysin sietämätön se on. kun ei enää tunne omaa itseään, ei kykene hillitsemään käyttäytymistään ja sanojaan.  ja hävettää  että kaikki se tapahtui, ei saa tekemättömäksi enää.  ihan sama mistä se johtuu, en enää jaksa välittää. kaikki muka sosiaalista. paskat. minun kuohuillani ei ole mitään tekemistä järjen tai minkään käsitettävän kanssa. kapinoin taas ihan turhiin suuntiin. yksinäisyys kumuloituu. eikä tätä tunnetta edes voisi jakaa kenenkään kanssa. ja muutenkin olen aiheuttanut pahaa mieltä, vaikka en ole halunnut sitä. enkä mitään. täydellinen tunteettomuus sopisi paremmin minulle, jolla on vikkelät sormet ja liian vähän malttia. enkä minä kerjää sympatiaa. en mitään. yritän vain purkaa tätä sotkua ilman että aiheutan sitä lisää. tässä ja nyt.

on tapahtunut liikaa viime aikoina.. kokoelma kriisitekijöitä,   ylikuormitusta pitkän aikaa.  kohtuudesta ei tietoakaan. minä en taida enää jaksaa sillä tavalla kuin ennen, vähän nuorempana.. nytkö se on myönnettävä..   jos nyt ajattelen vaikka niin, että viidenkymmenen vuoden ikään tullessa kaikenlaista, myös ikävää tapahtuu. on vain siedettävä, elettävä ohi ja toivottava että pääsen välivaiheiden läpi mahdollisimman vähäisin vammoin.

minulle on aina ollut tärkeää säilyttää kasvoni, hallita tilanteet ja poistua näyttämöltä voittajana.. tai ei ainakaan häviäjänä. nyt voisi melkein uskoa, että olen masokisti.. ei, olen vain kadottanut yhteyden itseeni. hetkellisesti. koska nythän minä taas analysoin ja hallitsen tunteeni, tilanteen ja siis itsenkin. ähä kutti. eikä koskaan pidä sekoittaa faktaa ja fiktiota.

nämä sekavat lauseet piti kirjoittaa jotta voisin edes myöhemmin ehkä ymmärtää.