olin seminaarissa, iltasella vielä. köyhyys oli aiheena, viisaita oli alustajat ja panelistitkin. puheenjohtaja ei ollut tehtävänsä tasolla vaikka olikin sympaattinen rouva. yleisö kihisi ja pyöri penkeissään kun ei päässyt kommentoimaan ja esittämään kysymyksiä , neljän tunnin sessiosta jäi 15 minuuttia aikaa heille, siis meille. taas oon niin viisas mutta kun oli muitakin turhautuneita. no, en jaksa enempää syventyä sisältöihin ynnä muuhun mutta hyvä aihe, hyvät alustajat mutta huono vetäjä ja hyvä yleisö. amen.

houkuttelivat oluelle terassille kotimatkalla, olin pyörällä, joten läksin. yhdelle. ja siihen se jäikin. mutta oli ihan mieluisaa haastella kahden ikäiseni naiskollegan kanssa hetken aikaa, aluksi yritettiin muka olla puhumatta työasioita mutta kuitattiin se kuolleena ideana kohtsiltään. mukavia naisia, iloisia, sanavalmiita ja asiansa osaavia tekijöitä työn sarallakin. tuntui hyvältä kun A sanoi, että tunnun siltä kuin oisi aina ollut täällä - olen ollut tarkasti ottaen kaksi vuotta ja viikon. se oli sitten kesän ensimmäinen terassivisiitti.

pojat tulevat huomenna, vanhempikin vaikka ensin epäröi. hienoa, myöpä mennäänkin maalle, poijat saavat hakea puita tupaan sekä lämmittää saunan ja minä laitan ruokaa, mikäli entiset äidillisyysilmentymät edelleen pitävät kutinsa. ja mikseivät pitäisi.