no voi hemmetti.. vuodatus sössi kirjoitukseni.. eli siis yhteys katkesi juuri sillä hetkellä kun tallensin postaustani. prkl...

yöllä oli soitettu, mitään selvää siitä ei saanut, eikä ole väliksikään, vastaajaan jätettyjä viestejä ei ennalta tiedä.. enkä minä halua mitään viestejä, en soittoja, en mitään, en halua tietää, kuulla, enkä varsinkaan nähdä. en jaksa uudestaan kirjoittaa sitä, minkä sydämestäni jo kertaalleen purin, harmittaa tuo katkos.

tahdon vain purkaa pahaa oloani, surua jolle ei ole syytä, yksinäisyyttä, mikä ei johdu siitä etteikö minulla olis rakkaita lähelläni. poika käy harva se päivä, taitaa aavistaa asioiden laidan.. ei kysele, eikä arvostele.. ei siitä huolimatta, että näki M:n läpi, joutui kuulemaan sen örvellystä.. ja ei onneksi tiedä sitä kaikkea pahaa jota olen saanut kokea. eikä ikinä saakaan tietää. sen pidän yksityisenä häpeänäni.

olen päättänyt minkä hatun laitan uudenvuoden bileisiin, ja runoa olen jo vähän väsännyt.. sisältää kuluvan hiipumaisillaan olevan vuoden opetukset sekä tulevan toiveet ja tavoitteet..

sillä tänään apteekista kotia kohti ripeästi askeltaessani tunsin äkillisesti varmuutta ja vahvuutta, elämänhallintaa.. iloakin vähäsen.. mikä tämmösen vanhan, monissa vesissä uitetun, seinälle välillä heitetyn akan sisun voisi lopullisesti sammuttaa.. ei mikään! ei ainakaan hän, eikä hän, eikä hän.. ei yksikään mies, joka ei ole ymmärtänyt minkä aarteen minussa menettää. amen.