hieman sää on viilentynyt, pieni tuulenvire vähän hytisytti minua tuossa aamutuimaan kun huoltoasemalla kuurasin autoni ikkunoita pölystä ja siitepölystä. en halua yhtään valittaa sillä luonto on kukkeimmillaan, voi miltei kuulla miten ruoho kasvaa, puiden ja kasvien lehdet puhkeavat levittäen iloa, vihreyttä ja voimaa meille kaikille. siitäkin huolimatta että niiskuttaa ja köhityttää aamuisin.

toukokuun aikataulu hieman mieltä ahdistaa, pari viikonvaihdetta menee työn alttarille, harmittaa tietysti kun mieluiten olisin nekin ajat järven rannalla laittamassa kasvimaata. mutta ilman työtä ja kerran kuukaudessa tulevaa rahalähetystä ei olisi mahdollista viettää vapaa-aikaa, sillä silloin sitä ei voisi erottaa ajasta yleensä. protestanttinen otsasi hiessä sinun pitää leipäsi ansaitseman -eetos meitä kumminkin johdattaa ja antaa luvan sekä oikeutuksen levolle, joutenololle ja miellyttäville vapaa-ajan tekemisille. toki olisin edes joskus etelämaalaisen manana-meiningin mukainen ja viis veisaisin vastuista, aikatauluista ynnä muista nipotuksista, mutta minkäs koira karvoilleen mahtaa. tässä sitä vaan pakerretaan:) eläköön edes blogi joka suo mahdollisuuden karata työajatuksista työpaikalla työaikaan!

elämä hellii minua ylenpalttisesti näinä upeina kevätkesän päivinä, olen herännyt talviunesta ja toivon että kykenen nauttimaan tästä - etten impulsiivisuuteni, kärsimättömyyteni tai minkään muun seikan takia menisi asioiden edelle.. tai muutoinkaan .. no, en osaa oikein ilmaista huoleni perimmäistä syytä.. siis jotain semmosta kumminkin että osaisinpa nyt vain nauttia tästä hetkestä, tässä ja nyt.