olipas monenmoista touhua ja äksöniä muutaman päivän ajan. tuloksena yksi kappale valmista kuistia, mahtava konserttikokemus ja erittäin kipeä selkä... soran lapioinnista.

yllätän itseni yhä useammin seesteisistä ajatuksista.. ei pitäisi tietysti hurahtaa siihen uskoon, että nyt se elämä kantaa.. mutta jostain syystä olen ollut kohtuullisen tyyni ja rauhallinen, no tiedänhän minä syynkin..  reilun kolmen kuukauden sairasloma antaa tiettyä varmuutta olemisesta.. ja muiden käytännön asioiden eteneminen myös. ja tunneasioidenkin... olen elänyt päivän kerrallaan, antanut elämälle ja hetkien onnelle mahdollisuuden. en spekuloi.. totean vain, että tässä sitä ollaan, eli minä olen tässä ja tämä on minun elämääni.

olen kaiketi saanut käsiteltyä työpaikan menettämisen pahimman tuskan, se tuntuu jo aika kaukaiselta.. toki tässäkin on ollut avuksi keskustelut ammatti-ihmisten kanssa, olen saanut purkaa tuntemuksiani turvallisesti ja avoimesti.. ja saanut vastinettakin ainakin vähän.. niin kriittinen kuin olen, sellaista vähemmän tapahtuu..

saimme lauantai-iltana katiskasta sankollisen ahvenia, kolmelta ihmiseltä meni tunti niitä peratessa. saatiin kukko (nam!), eiliseksi ruuaksi paistettuja ahvenia (niin isoja että piti halkaista) ja kissakin osansa. että yksinkertainen ruoka voikin olla hyvää, keitetyt perunat ja paistiahvenet ovatkin mielisapuskaani. tuossa pikku järvessä ei kuulemma särkiä juuri olekaan, joten suurempi todennäköisyys on saada katiskaansa juuri ahvenia.. verkkoon tarttuu nyt lahna ja haukikin..

illalla ylämökin kuistilla saunan jälkeen tuumasi hän, että miksiköhän sitä ei enää huomaa nauttia kesän tulosta.. sitäkö ikä teettää... no, totesin, että jos kerran huomaat, että luonto kukoistaa et vallan ole huomaamattakaan, jotta tässähän sitä nyt ihastellaan... niin sanoi sitten kuitenkin että, oli tunnistanut kesän olemassaolon ruohonleikkuria rassatessaan.. miten aurinko kuumotti mustan t-paidan läpi, ilma oli lämmin.. niinkuin lapsena. ja lisäsi, että asustellaan sitten ihan koko kesä ylämökillä, syksyyn asti... siitä on sitten  niin näppärä päästää koira metsään... siinäpä sitä tulevaisuusvisiota kerrakseen..  

tänään, jos ilmojen haltija suo, teen vihdoin kasvimaan.. eilinen olisi ollut siihenkin hommaan hyvä päivä mutta tuli muuta touhua.. sadetta vain on taidettu lupailla, joten jääpi nähtäväksi. lisäksi on hoideltava s-pv-rahahakemus kelaan.. odotin b-lausuntoa ihan turhaan, se oli jo lähetetty suoraan kelalle..  nämä erilaiset käytännöt sitten tökkii.. mutta ei auta, on vain toimittava.