voiko elämä todella mennä tämmöseksi. no onhan se yhtä turbulenssia päivät arkena työssä mutta kun perjantai koittaa käyn hoitamassa pakolliset ostosasiat, ujutan autoni parkkiin (muistattehan sen naapurin miehen, joka oli sitä mieltä että voisin sijoittaa autoni hieman asiallisemmin jotta hänenkin ajokkinsa mahtuisi ruutuunsa:) ja oleudun asuntooni perjantai-illan viettoon. joka on kone auki, radio auki, viinipullo auki ja ihan kohta kuhan kerkiän pölynimuri pörisemään ja nyt kun on lämmintä nii ikkuna auki.

koneella tehdään tätä  eli suunnitellaan että ruvetaan siivoamaan ja puhutaa joutavia, sekä nykyisin myös ilahdutetaan tovereita kommenteilla. tack. radiosta kuuluu puhelintoivekonsertti joka on nostalgiavaikutteinen ohjelma ja sieltä tulee aivan ennakoimatonta erilaista musiikkia sekä ihmisten tarinoita. viini on siis kesän tultua valkkaria. on se jännä että tupsahti mieleen jotta oliko sitä viime perjantainakin viintä lasissa, oli sitä. so what, puritaaninen holipolitiikka ja moralistinen kasvatus meinaa yrittää mitätöidä tätä nautintoa. en välitä. viini on nyt taas chardonnay Hardys VR kengurumaasta - voin suositella ja kertoa että hinta on yleensä aina alle 7 euroa miun hankinnoissa.

ok, nyt on laitettava pölynimuri pörisemään ja ikkuna auki. mutta vielä sanon että olin iltapäivällä teatterissa ja todella tykkäsin näytelämästä jonka nimi on Sininen appelsiini, kertoo psykiatriasta.. lääkäreistä ja potilaasta.. upealla tavalla siihen juttuun oli ympätty tän ison teeman joukkoon ihmisen elämän peruskamaa, ennakkoluuloja, heikkoutta, joka ilmenee oman edun tavoitteluna niin että ei lopulta tiennyt kuka on hullu tai ns tolokullinen. hieno juttu, jätti ajattelukoneiston raksuttamaan.