Heräsin hämärän aikaan ensimmäisen kerran, liekö ollut joskus neljän maissa.. onneksi sain uudestaan unta ja nousin vasta varttia vaille kuusi. oli valoisaa, aurinkokin oli herännyt. sisälläkin on nyt yli 20 astetta, aika kosteaa ja viileää olikin eilen ennenkuin lämmitin takkaa. nyt tuntuu ihan mukavalta ja lämpimältä jaloissakin.. en sitten saanut mitään aikaan eilen, se vähän harmittaa.. mietiskelin että viime kerralla käydessäni olin paljon ahkerampi. jostain miellyttävstä syystä...on kai jonkinlainen shokki tulla tähän ja olla ihan yksin, kaikki keskeneräiset työt ja rahahuolet pakkautuvat heti vyörynä mieleeni. eikä kuitenkaan voi tehdä kuin yhden asian kerrallaan.. ihan oisin tyytyväinen jos saisin sähkökaapin oven suljettua.. prkl, ei sitten millään suostu lukittumaan minun taidoillani. se yksi ruuvi pitäisi jostain kyllä löytää yläsaranaan.. jos se ovi jotenkin lonkottaa eikä siksi mene kiinni. sanoo naisen logiikka.

sauna ei savuttanut, antoi ihan hyvät löylyt laudankappaleilla, joita olin kerännyt pihalta kyseiseen tarkoitukseen. hoitelin ennen saunaa harmaiden hiusten joukkohyökkäyksen vanhalla kunnon ebenillä. pesin pyykkiä koneellisen, kyllä kodinhoitohuone on erinomainen keksintö.. ei pesukonetta peseytymistiloissa. katselin telkkarista jonkun kevyen elokuvan loppuosuuden.. teoria miehestä. happy end. ikävöin miestä ja mietiskelin jotta laittaisin tekstarin... sitten ajattelin liikaa ja luovuin ajatuksesta.

täällä kyllä havaitsee miten vähän yhtään mitään tämä seutu tai kaupunki enää tarjoaa... kukaan ei soita, ketään ei tule käymään, ja kun ei tule edes lehteä, en tiedä mitä missäkin ehkä tapahtuu. seuraan vain naapurin konehallin tekoa, kuuntelen pauketta ja silloin tällöin ohi ajavien autojen ääniä.. metsässä on muuten aika hiljaista nyt. yksinäisyydessä tai siis yksinolossa ei ole mitään vikaa sinänsä kunhan se on vapaaehtoista... kyllähän minä tykkään täällä puuhastella ja laitella paikkoja, olla vaan. eilen ajattelin niitä ruusunpunaisia unelmia, joita minulla tästä talosta oli.. periaatteessa puitteet on olemassa, mutta se muu puuttuu. ei ole toimeentuloa jolla tämän voisi pitää ja sen mukana kaikki muukin on tavoittamatonta. eikä jokin talo voi koskaan merkitä niin paljon että olisin valmis itseni uhraamaan jotta saisin tämän omistaa. valitsen aina kuitenkin terveyden, mielenrauhan, läheiset ja ystävät... siellä on koti missä on ystävät ja rakkaat. siksi laitoinkin s-j:n kuntaankin hakemuksen illalla.

olen muuten saanut luettua jo kaksi kirjaa, romaania, tänä kesänä, itse asiassa ihan viime viikkoina. se on saavutus, en näet ole pystynyt oikein lukemaan kunnolla lehtiäkään moniin kuukausiin, melkein vuoteen. tämä on kehitystä, mieleni alkaa olla terve taas.. vanha kunnon Freud sanoi jotta ihminen on terve jos pystyy rakastamaan ja tekemään työtä.. olikohan vielä jotain muuta.. minä lisään jotta lukemaan kirjoja ja kirjoittamaan.