tänään on ollut semmonen perinteinen talvipäivä, se mistä laulettiin riti rati rallaa -laulussa. puut näyttivät siltä ja vähän tuntuikin. töissä oli jotenkin hiljaisenrauhallista, sen jälkeen kun aamupalaverissa syntyi yllättävän antoisa keskustelu.. hieno kokemus.. onneksi olen siinäkin väärässä, siis etteikö se tilaisuus edes joskus innostaisi ihmisiä sanomaan sanottavansa. hiton hyvä!!

olen lihonut.. raivostuttavaa miten äkkiä ne läskit tulevat takaisin jos ei pidä varaansa. nyt täytyy vaan taas tarttua itseään niskasta kiinni ja muistaa miten syksyllä onnistuin... myönnän että olen syönyt kaikenmoista lihottavaa tupakanpolton lopettamisen jälkeen..metvurstia  ja  täytelakritsia.. ja juustoja.. suolaista ja makeaa..

haluan metsään, hiljaisuuteen, paikkaan missä minulta ei odoteta mitään suorituksia.. kummallista että sitä reuhtoo ja kamppailee että saisi mieleisensä ammatin ja työn ja sitten aikansa huhkii hullun lailla ja kypsyy siihenkin ja aina vain tahtoo pois jonnekin, rauhaan.. olisinko kuitenkaan tyytyväinen.. missään, mitenkään????

olisin minä.