räntäsadetta äitienpäivän alla... vähän mutta silti liikaa, ei juurikaan riemastuta. niinkuin ei sekään, että esikoinen ilmoitti eilen, ettei pääse tulemaan. vaikka ymmärrän tuntuu sittenkin pahalta, odotin niin kovasti. ja junior sen kuultuaan myös arveli jotta josko sitten lauantaina tulisi. sovittiin sitten niin, että kun olen vielä täällä suunnalla itsekin, menemme yhdellä autolla,  haen pojan aamutuimaan niin ennätämme vielä jotain puuhatakin. niin, joka tapauksessa olisin joutunut maksamaan molempien autojen bensat. säästöä siis.

kävimme eilen m:n kanssa hankkimassa mummolle uuden lieden ja jääkaapin. molemmat sanoivat sopimuksensa irti suurin piirtein samoihin aikoihin, kuten ovat hankittukin. keskimääräistä pidempään ovat kestäneetkin, yli 15 vuotta.. hella tosin on ollut romu jo pitkään, vain kaksi levyä toimi eikä uunikaan enää oikein paistanut. no nyt on uudet ja hienot, kunhan m vielä rakentaa kaapin alle sokkelin, jolla saadaan käyttökorkeus optimaaliseksi vaivalloisesti liikkuvalle äiteelle.

illalla innostuin jääkiekosta, en sitä kyllä ole koskaan vihannutkaan mutta se jännitys tahtoo olla liikaa herkille hermoilleni. eläydyn niin täysillä suomen puolesta, että tappio olisi ollut kova pettymys. sentään selvisivät, hienoa! euroviisujakin yritin hieman seurata mutta uni vei voiton, eipä siis kaksista muziikkia.. autoradiosta kuulin eilen jonkun haastateltavan viisuvieraan kehuja suomalaisista järjestelyistä, että vaikka kuinka on hulinaa, niin meikäläisten aikataulut pitävät kutinsa ja silti jaksetaan olla joustavia ja ystävällisiä. niinhän se menee, voisimme olla hieman enemmänkin otettuja hyvistä puolistamme, mananameiniki kun ei meitä vaivaa... kulttuurimme on ehken kurinalaista ja ryppyotsaistakin mutta omat hyvät puolensa siinäkin on.

näen paljon unia, valitettavasti viime öistä en muista... se olisikin ollut myönteinen fiktio, sellainen fiilis vain jäi. alitajunta jyllää kierroksilla vaikka valveilla ollessa mieli tuntuu tyyneltä. hyvät sanat ja turvallinen kainalo ovat naiselle parasta lääkettä, miksei miehellekin. minun epävarmuuteni ja mieleni kaaos välittyvät kyllä toisillekin vaikka kuinka tukkean kaiken sisääni ja yritän olla kuin en oliskaan. en jaksa enkä voi enää vaivata  ystäviäni. tuntuu että olen jo liikaakiin valittanut kaikkea. yksi heistä on jotenkin etääntynyt, ei ole vastannut eikä viestitellyt. tosin tiedän varmasti että hänellä on todella kiirettä töissä ja arki on pienten lasten kanssa yhtä samaa. soittaa sitten kun aikaa ja jaksamista on.

koivut näyttävät jännän värisiltä, vihertävänruskeilta... yrittävät pinnistellä pirteinä kylmyydestä huolimatta. hieman lämpöä pliis niin pääsevät puhkeamaan täyteen lehteensä, muita kukkia en pyhänä tarvitse.