näkee yllättävän hyvin kulkea metsäpolkua... tai en tiedä, näkeekö vai osaako muuten sovitella jalkansa sopiviin kohtiin lumisella, tallatulla polulla.. ja on niin hiljaista, turvallista, rauhoittavaa... puiden oksat lumipeitteissään taipuvat kulkijoille katoksi, suojaksi kaikelta... todellisuudelta, jonka metsä antaa hetkeksi unohtaa.

vain unohtamalla voisi olla hetken onnellinen, siirtämällä syrjään tosiasiat, jotka päivänvalossa vaativat olemaan järkevä.. hämärissä voi suukotella, halata ja haaveilla vielä läheisemmästä läheisyydestä.. todellisuus on ikävä sana, totuus, tosi, olevainen... olen kyllä opiskellut totuuttakin, todellisuus on kontekstissaan syntyvä merkitysten summa.. eikö minulla.. ja ehkä sinulla voisi olla siinä ja tässä yhteydessä tämä, meille merkityksellinen todellisuus, jossa kaksi ihmistä voi rakentaa itselleen metsiin ja rannoille haavemaan, jossa unelmien lämmikkeeksi tehdään tulet, syödään huomisen eväät  ja nukutaan koiran unta...

jos sanon, ettei minulla ole mitään menetettävää, niin se merkitsee; olen menettänyt  jo kaiken. kerran ja useammankin. mikään ei ole minulle uutta, ei tarvitse ihmetellä, miksi epäusko minua vaivaa.. tässä tiedän, ettei mitään ole haaveiltavaksi asti, on vain se todellisuus, johon minä en yllä. haluanko palan piiloteltavaa onnea... kell onni on  -lajiketta? nyt olen hieman kitkerä neitsyt, tuon esiin sen puolen mitä hämärissä ei näe, mihin ei miehen lämmössä tunne tarvetta kajota.

ja tottahan se on, tiedän tarkalleen mistä on kysymys. heikkouden tai itsekkyyden, joka antaa oikeuden vierailla aidan toisella, vihreämmällä puolen.. jossa ei kuitenkaan ole sen vihreämpää, ennenkokematonta tosin, mutta ei vihreää ollenkaan. Pelko ei sovi minulle, en voi hallita sitä. Ja menestykseni salaisuus on elämänhallinta, asioiden hallinta, ihmisten hallinta.. siis itseni vain... ei muiden. Minä vastaan kyllä itsestäni niin pitkään kuin voin hallita asiat, joissa elän. Siksi en voi päästää irti.

En puhu nyt viisaudesta, en ymmärryksestä, en kiintymyksestä... en mistään, mikä antaisi myönteisen signaalin kenellekään. On tiedettävä varmasti, mistä todellisuus rakentuu.  Siihen ei riitä pelkkä varoitus; tässä on tämä vaara... Vapauttaako se vastuusta? Voiko ihmissuhteessa olla pienellä kirjoitettua pränttiä alareunassa...vapautan itseni kaikesta vastuusta siinä tapauksessa että tästä seuraa ikäviä asioita toiselle osapuolelle... Ei silti, että toisenlainenkaan lauseke mitään auttaisi.. se tuntuisi vain reilulta tässä ja nyt.. vastuun jakaminen vähän ennen kuin ...??