nyt on virallisesti kesä alkanut, tänään on ensimmäistä kertaa hame päällä... ja sandaalit jotka löysin kuin löysinkin häkkivarastosta kun olin ensin purkanut käytävälle 90 % sisällöstä. Samalla löytyi muutakin tarpeellista...asioilla on myönteiset  puolensa.

Ja eilinenhän oli maanantaiksi hieno päivä, lämmin, tapahtumarikas ja antoisa. Hormoonihyökkäyskiukkuilut haihtuivat rantakahvilassa hyvässä seurassa. Kävimme läpi perusasiat ja jotenkin tuntuu että mikään ei ole niin kauhean kamalaa, jopa naurattaakin. En kykene vastustamaan katsetta, joka tekee polveni pehmeiksi ja saa sydämeni leijumaan perhosten lailla. It is so complicated - sanoisi engelsmanni.. mutta onnea on kuitenkin vielä enemmän vaikkei siitä aina kertoa voi, koska tärkeimmät asiat haluaa pitää yksinomaan itsellään.. sen jälkeen kun on yhdessä hänen kanssaan saanut kokea.

Poika ei löytänyt tietsikkaa eikä äidillä ollut kovin paljon energiaa eikä tietämystäkään sen etsintään. Totesimme yhteistuumin että vielä on hieman säästettävä rahaa. Uskomaton poika, noista olemattomista tuloistaan pystyy vielä pistämään syrjään. Mamma sponssaa kyllä ja isovanhemmat koskapa hän tarvitsee konetta ennenkaikkea opinnoissaan. Tänään esikoinen sit lähtee taas jotta voipi joskus tulla uudelleen. Lohduttavasti ajateltuna. Vaan on se semmonen.. äkäpussi ja besserwisser (äitiinsä tullut???) - ja saapi ollakin.

Työn tekeminen on tahmeaa, kukapa tämmösinä päivinä voisi kiinnostua sisähommista, papereista, suunnitelmista, laskelmista, välitilinpäätöksestä... pöh!!! Jos voisin, vetäisin ison ruksin kalenteriini ja poistuisin tästä rakennuksesta järvelle...

Raksaprojekti etenee pienin askelin, ovat rakentajat jo aloitelleet piharakennuksen sokkelin tekoa. Jotain hyötyä keskenjääneestä edellisen omistajan puuhailusta, sain varastolle aiemmin myönnetyn luvan voimaan soittamalla, talon lupahakemus on vielä kesken, toivon mukaan lähtee tällä viikolla. Niin ja pitää muistaa pyytää tarjoukset lvi ja sähkö-suunnittelijoilta. Sekin rahanreikä!!! Olen niin äärimmäisen nuuka tässä hankkeessa että ylitän itseni mennen tullen, eikä suotta, maksamista jää silti ihan niskaan asti.



eilen töiden jälkeen nautiskelin hetken aikaa torpan rannassa iltapäiväauringon säteistä uikkareissa... ensi kertaa tänä kesänä niin lämmintä.. ja katselin ulapalle, veneitä siellä liikkui mutta ei minun laituriani kohti.. voi voi voi...