on kuuma, ehken tätä taloa ei näin lauhalla säällä ihan noin kovasti tarvitsisi lämmittää... mutta se on korkeammassa kädessä ja vanhan immeisen luita kolottaa jos lämpö laskee alle 25 plusasteen. Eilinen oli helpompi päivä, kyllä päätöksenteko mieltä huojentaa ja se, että kirjanpitäjä laski lomakertymäni, saan olla virallisesti vuosilomalla huhtikuun puoliväliin. Maistelin oikein sitäkin, oikein mukavalta vaikkakin lopunmakuiselta se ajatus tuntui. Parasta siinä on se, että saan palkkaa ja lomarahankin vielä. Sillä nyt sitten pärjään kaiketi siihen asti että alan saada työttömyyskorvausta, ansiosidonnaista. Jos kaikki menee niin kuin on toive ja määrä. Nuolaista ei kannata ennenkuin tipahtaa. Esimies lupasi s-postissaan, että hoitaa asiani hallituksessa itse ja työntekijänedustajat eivät ole läsnä kun sitä käsitellään. Että sen verran kunnioitusta minun intimiteettisuojaani kohtaan. Siis tuskin olisi niin ymmärtänyt tehdä mutta minä sitä edellytin sopimuksemme solmimisen yhtenä ehtona. Toinen oli se, että saan pitää lomani ensin. Tokihan se muutoinkin kuuluisi, ainakin lomarahojen maksu mutta minulle on nyt tärkeää että saan vielä sen pari kuukautta tuumausaikaa ennen tyhjän päälle jäämistäni.

Miehen tytär ja kaverinsa tuumasivat eilen päiväkahvia juodessamme, että eivät taida äänestää. Minä heti älähdin, että tietysti äänestätte, teidän tulevaisuudestahan tässä on eritoten kysymys. Mut kun ei oikein tiedä ketä sitten äänestäis, kun ei tiedä mistään mitään puolustelivat ... Nuoret eivät ole kiinnostuneita politiikasta, eivät ymmärrä mitä puolueet ja niiden eri edustajat yrittävät selittää. Kaikkea on niin paljon ja jos ei ole seurannut asioita eikä ymmärrä yhteiskunnan mekanismeista juur mitään, niin aika vaikeaa on äänestää. Ymmärrän sen mutta yritin houkutella noita nuoria naisia ottamaan selvää edes jostain osa-alueesta. Kannustin äänestämään nuoria ihmisiä, olisi tärkeää saada muutosta aikaan, uusia ihmisiä sisään vanhoja jääriä ulos. Saapa nähdä. Luulenpa että tuossa on se suurin syys miksi nuoret eivät äänestä... ei voi vähemmän kiinnostaa. Miten tämä on päässyt tapahtumaan, miksi nuoret aikuiset ovat niin irrallaan demokratian välineistä ja miksi politiikka on heille yhtä puppua??? siitä ei voi heitä itseään ainakaan täysin syyttää.

Neuvoin miehen tytärtä Kelan asumistukiasioissa, printtasin netistä monta sivua faktatietoa avukseen. Sanoi, että kun ne Kelan naiset on niin ilkeitä eikä ne neuvo. Siitä minä olen tosi vihainen, juuri nuoria ja kokemattomia heidän kuuluisi neuvoa, valvoa, että heidän oikeutensa toteutuvat. Mutta niin ei valitettavasti tapahdu. Nuorenparinkin kohdalla ovat sohlanneet ja sotkeneet asiat niin etteivät taida itsekään enää tietää missä mennään. Johtuu muun muassa siitä että vävyllä on ollut pätkätöitä, työvoimapoliittista koulutusta ja työttömyyttä eri vaiheissaan. Jatkuvaa paperisotaa joka turhauttaa jokaisen osapuolen. Onko tämänkin oltava niin helevetin vaikeaa. Uhosin, että jos vain joku maksaisi minulle pientä palkkaa, voisin ruveta työkseni neuvomaan näitä nuoria ja muita vähätietoisia asioinnissa eri tahojen kanssa. Oikeutta kansalle! Mummo kannusti... hänkin on tainnut ihan väkisin huomata minun itsepintaisen oikeudenmukaisuustaisteluni. Ihmisiä ei pidä kohdella miten tahansa.

Ei ole ihan hyvä, että odotan päivien kuluvan sukkelaan.. elämästä tulisi osata nauttia, jokaisesta päivästä. mut siitäkään en aio ottaa paineita. minä vain tahdon että nämä vielä keskeneräiset ja ahdistavat asiat saadaan päätökseen. ja minä löydän uudet sijani tässä maailmassa. lähtöhalu itää edelleen sielussani, tahtoisin pois... jonnekin. se ei ole tervettä mutta siitä viis. se on minun mielikuvitusmaailmani helpotushuone, lähteminen, kulkeminen, maisemien vaihtuminen, vapaus. jättäytyminen suunnittelemattomuuden tilaan on näköjään mahdotonta. ja se olisi minun tärkeää oppia. kokea että kyllä elämä kantaa sittenkin, vaikka minä en roiku kynsilläni jossain tavoitteellisessa kiinni. olen tässä, hengitän ja minulla on elämä.