on ainakin tämän seudun maanpinta, se alkoi tuossa kuuden maissa ja nyt sitä tulee raivoisasti, ikään  kuin talvi tahtoisi todella näyttää kyntensä. Mitä siitä, että kesärenkaat oli eilen vaihdettava autojen alle koska niin laki ja määrykset sanovat.. ja mitä siitä, että kalenterissa vaihdettiin oi ihana toukokuu-sivulle. Ei jaksa välittää siitä.. ehkä hieman arveluttaa koskapa pitäisi huomen aamulla varhain lähteä ajamaan idempään, asioiden hoitoon.

vappu sujui rauhaisasti sukulaisten kanssa seurustellessa, tippaleipien paistossa ja ihan täysin ilman promillejuomia. Eilen kävin sitten noutamassa pojalla lainassa olleen auton... hieman pelotti nähdä miten paljon oli syntynyt remonttia, poika näet soitti jo lauantaina keikalta palattuaan, että sattui haaveri... yli 500 km oli mennyt ihan jees mutta kaverin pihassa kamoja purettuaan lähti vauhdikkaasti peruuttamaan eikä havainnut että toinen takaovi oli auki..mikä sitten otti seinään, kääntyi saranoiltaan nurin ja teki mahtavan lommon oveen ynnä muutta. No sentään ovi pysyi paikoillaan ajomatkani, hän joka on sen sitten korjaa, katsoi vammat ja suunnitteli kanssani miten toimitaan. todennäköisesti otetaan pihalla seisovasta varaosa-autosta ovi, jota ensin pitää hieman fiksata... ja ollaan kentien tyytyväisiä kustannusten jäädessä minimiin. työtä se teettää mutta onneksi... niin, on joku  joka osaa tehdä.

eilen kun vielä paistoi ja oli miltei lämmintäkin tuulensuojapaikoissa, rakennettiin kompostin kehikko vaihtolavoista ja purkulaudoista. ohjettahan siinä nyt ei välttämättä osaava tarvitse mutta ainakin idean saimme viherpiha-lehdestä jo taannoin..minun osani nyt oli tietysti enemmäkin päältäkatsojan, mutta tärkeintä oli palauttaa mieliin, muistaa ja arvostaa sellaisia asioita, mitkä aiemminkin kantoivat..

keskusteluja on käyty, todettu, että ei tästä mihinkään pääse, parempi yrittää korjata kuin rikkoa ja kuolettaa. tahtoa ja nöyryyttä kuitenkin on, kovin vain on vaikeaa löytää se taso, jolla hedelmällinen vuorovaikutus on mahdollinen. niin paljon helpompaa olisi vaieta kaikesta vaikeasta mutta se ei lopulta riitä. risainen on elämäni täkki tästäkin kohdasta, liianko? sitä en tiedä enkä toivo. enkä mahdottomia haaveile.

on taas ristiriitainen olo, ei ahdistunut mutta sekava. pitäisi tehdä niin paljon vielä ennenkuin talo ja piha on valmis, eikä se vähääkään kiinnosta. sehän ei auta, on ryhdyttävä tekemään vaikka kuinka tökkisi realismi.