torstai, 1. joulukuu 2005
rankkaa
ahh... sentään silmäniloa ja älynväläyksiä. onhan sitä siinäkin tyhjyyden täyttämässä naisenelämässä. moitin itseäni mutta päiväuniakin saa ja pitää välillä nähdä. suoritin kyllä myös työtehtäviä kohtuullisesti. muistin monta asiaa hoitaa ja osan unohdin onnellisesti.
työpaikalta poistuessani käytävällä tuoksui lanttulaatikko... joulunhäivähdys. ja joulukuu. ja pojat tulevat viikonloppuna. olen äitionnellinen.
kirjoitin myös ajatuksia tuntemattomalle, joka yllättäen tarjosi apuaan. hmm.. kai siitäkin voisi olla ihan pikkusen onnellinen tai sinne päin. en valitettavasti osaa olla. haluaisin kuin pikkulapsi jotain oikeata. juuri nyt. en ehkä enää huomenna.
Kommentit