on kun odotetun mielenkiintoinen päivä olikin jotain muuta... liikaa odotusta ja lössähdys. olen loman tarpeessa, alan kuvitella liikoja ja ymmärrän liian vähän, hermostun herkästi, sanon ajattelmattomia asioita, kadun ja murehdin miten korjaan kaiken ennalleen. ja toisaalta... joskus on pakko olla tiukka, muuten ei synny muutosta. missään.

ahh... sentään silmäniloa ja älynväläyksiä. onhan sitä siinäkin tyhjyyden täyttämässä naisenelämässä. moitin itseäni mutta päiväuniakin saa ja pitää välillä nähdä. suoritin kyllä myös työtehtäviä kohtuullisesti. muistin monta asiaa hoitaa ja osan unohdin onnellisesti.

työpaikalta poistuessani käytävällä tuoksui lanttulaatikko... joulunhäivähdys. ja joulukuu. ja pojat tulevat viikonloppuna. olen äitionnellinen.

kirjoitin myös ajatuksia tuntemattomalle, joka yllättäen tarjosi apuaan. hmm.. kai siitäkin voisi olla ihan pikkusen onnellinen tai sinne päin. en valitettavasti osaa olla. haluaisin kuin pikkulapsi jotain oikeata. juuri nyt. en ehkä enää huomenna.