eilen saatiin vihdoin vettä, kasvimaa alkoikin olla jo rutikuiva, kastelusta huolimatta. viikonvaihde meni taas turhan nopeasti vaikka monenmoista ennätimme puuhaillakin. käydä mm kahdella eri tanssilavalla.. tai no yhdellä oikeastaan ja toisen pihassa, lauantai-iltana oltiin naapurin pojille kuskina. suuntasimme lähelle mökkipitäjää, joten sen aikaa kun poijat tanssittivat neitoja, kävimme me mökillä iltapalalla ja lukemassa sähkömittarin.

olisi taas orientoiduttava siirtymään.. joko tänään tai huomenaamulla aikaisin. uudet talkoot sovittu tiistaiksi, peräkärry tosin vielä puuttuu. esikoinen tyttökaverinsa kanssa saattaa tulla myös, tsekkaillaan tänään miten aikataulut käyvät. kummitäti miehineen on ainakin luvannut tulla, vanhukset on vielä muistettava varmistaa. jotta muistavat.. olen huomannut, että äidilläkin jo aika lailla pätkii. en aio tehdä mitään suureellisia suunnitelmia tehtävien suhteen, säiden armoilla kun kumminkin ollaan.

väsyttää.. känkkäränkkääkin on taas ollut, samat vanhat jutut tökkivät edelleen. tuntuupa siis helpottavaltakin taas olla vähän kauempana ja antaa tilaa puolin ja toisin. tällä kertaa taidan tarvita sitä enemmän itse... tunnen oloni kuitenkin ihan hyväksi, hieman jännitän pankissakäyntiä keskiviikkona, onhan taloudellinen tilanteeni nyt aivan toinen kuin viime syksynä. edelleen olen vahvasti sitä mieltä, että talo on noussut pystyyn kohtuullisen edullisesti, uskon voivani myydä sen vähintäänkin niin, että pääsen veloistani. säästöihin en tahtoisi koskea, mutta mikäli ei muu onnistu, on kait sitten pakko.

muutoin mieleni tuntuu enimmäkseen seesteiseltä, kykenen paremmin hyväksymään tapahtuneet... näen kyllä vielä unta työstä ja niistä ihmisistä siellä mutta en ole enää katkera ja ahdistunut ajatellessani loppuaikoja. pikkuhiljaa alkaa mielen pohjalle rakentua ajatuksia tulevasta, myönteisessä hengessä. sillä kun yksi ovi on sulkeutunut, monta muuta on mahdollista avata.. eikä ole kiire tietää, mitä ovia, milloin..