Töissäkävijältä loppui loma, liian lyhyt, liian sateinen kuulemma.. Niinpä, nyt odotellaan helteistä ja kuivaa elokuuta, joka onpi käsillä ihan kohta. Aika menee nopeasti, eikä mahda mitään, niinkuin ei säätilallekaan. Parempi tyytyä vaan..

Selkä on edelleen kremppa, välillä muka parempi mutta annas olla jos istun auton rattiin tai apukuskin paikallekaan niin jopa alkaa koskea. Tilasin tänä aamuna ajan kotikunnan arvauskeskukseen, vaikka mietinkin josko oisin uhrannut euroja yksityiselle. En raskinut, alkaa näet olla aika tiukoilla finanssit. Ja vielä on maksettavaa talostakin, sekä pihatyöt tekemättä, täytemaata on ajettava ainakin pari kuormaa ja tietenkin kuistin tarpeisiin ja maaleihin menee vielä satanen poikineen. Pojista tulikin mieleeni jotta omani ovat aktivoituneet kyselemään, milloin se äidin talo maalataan... itse asiassa olin jo luopunut toivosta, en uskonut että saavat niin paljon aikaiseksi. Enkä ole siis kysellytkään enää heitä. Tulkoot jos kerran niin ovat viimein päättäneet. En silti vielä ihan todesta ota...

Tehtiin lomamatka, pikainen kahden päivän retki ensin ylöspäin sitten kohti länttä... ihailtiin ison järven aaltoja sekä meren..

synttärit oli ja meni, ihan iloiset ja entisentyyliset pihakekkerit kera live-musiikin myö pidettiin.. tapasin vanhoja hyviä kavereita, laulettiin, tanssittiin pihanurmella, juotiin viiniä ja edettiin vielä karaokebaariin satamaan jatkamaan laulelua.. seuraavana päivänä sitten väsytti ja heikotti hieman, ajelin maaseutureittiä takaisin tukikohtaan hellettä pitämään.. olisi ollut hyvä päivä eli siis pitkästä aikaa sateeton mustikanpoimintaan mutta ei jaksanut.. ja kuumakin oli. käytiin sitten järvellä, uistelemassa ynnä pohjaongella, M sai yhden ison ahvenen, seitsemän muuta pienempää löydettiin katiskoista. Todettiin etteipä ole ollut montaa samanlaista iltaa, aurinkoista ja lämmintä.. ahvenet muuten suolistettiin jo vesillä veneessä, lokeille evästä näet. Erittäin hyvää evästä niistä valmisti M, ensimmäisten oman pellon uusien pottujen kera kermaista ahvensoosia.

eilen kävin sitten mustikassa, saalista tuli ylen vähän.. siellä missä kävimme pari viikkoa sitten tutkailemassa, oli jo poimurit käyneet.. nopeat syövät hitaat. toisesta paikasta sain vähän, piirakkamarjat. oli kyllä märkääkin ja hiostavaa.. eikä ilima tänäänkään näytä sen paremmalta. jos nyt ei sada, niin käyn tuossa lähellä vielä katsomassa löytyskö mitään. pikkuneidille pitäisi saada edes joku litra talvivarastoon.

minun on myönnettävä, että en ihan sataprosenttisen lujasti luota mihinkään... olen kyllä levollinen ja onnellinen siitä, että asiat ovat näin, haaksirikon jälkeen on kaikki niin paljon parempaa, kun sen osaa oivaltaa.. ja kun on kaiken raadollisenkin voinut paljastaa, ei ole mitään menetettävää, on parempi niin, olla oma itsensä, kaikkineen ja silti, yhä edelleen rakastaa..   oman elämän tulevat kuviot vain tahtovat ajoittain valvottaa.. talo, työn/koulutuksen haku.. asunnon saanti K:n kaupungista... raha-asiat.. jaksaminen.. yritän olla maltillinen kaikkien keskeneräisten asioiden suhteen... ei ole viisasta kiirehtiä.. ehkä on niin, kuten fatalistit uskoo, kaikki järjestyy aikanaan. onhan niinkin käynyt. huomaan vain, että en edes osaa kuvitella itseäni missään työpaikassa, konkurssini oli niin raju, että usko omiin kykyihini taisi vajota aika syvälle mustaan aukkoon.. mutta en aio tähän jämähtää, tiedän että syksy kyllä viimeistään stimuloi minut uuden alkuun..