johan lämpeni, maailma on nyt paljon helpompi paikka elää... monestakin syystä. kevättöitäkin tuli tehtyä, perunapellolle on levitetty hevosenlantaa ja tänään kaiketi on istutus. lisäksi teimme muuton ylämökille, osittaisen vielä sillä sähkösysteemit on vielä hänen  laitettava kunnolla. siivosin mökin kuitenkin, monen vuoden pölyt pöllytin pihalle... viime kesänä ei tainnut kukaan olla edes yötä siellä. vaikka yhteiselo tämän katon alla onkin ollut ihan sopuisaa, tuntuu mukavalta saada hieman enemmän yksityisyyttä. no, siis silloin kun nyt tulevaisuudessa olen siitä täällä nauttimassa. keskiviikkona viimeistään on edessä taas lähtö, tällä kertaa tiedän että se ei ole viimeinen.. palapelin kadonneita osia on yritetty edelleen löytää ja paikalleen sovittaa, kiihkeästi ja vähemmän. on pyydetty anteeksi, on osoitettu katumusta, on kerrottu miten paljon välitetään ja ettei haluaisi menettää.. ja suoraan on puhuttu siitä vaikeimmastakin asiasta, väännetty jopa vitsiä.. kipeää se vain tekee minulle edelleen, ei siitä mihinkään pääse.

olen niin väsynyt.. tuntuu että on tullut liian suuri annos kaikkea kerralla.. ja viimein kaiken pidättelyn jälkeen poltin päreeni totaalisesti, huusin ja viskoin tavaroita.. mm rikoin oman puhelimeni niin silpuksi ettei siitä enää tule kalua. hämmästyttävä määrä kiukkua olinkin sisääni tunkenut.. purkaus herätti ansaittua huomiota, huvittavaakin tuntui olevan.. mutta eihän se ole aikuisen tapa ilmaista itseään. ei tietenkään mutta parempi että tuli tehtyä, pahempi jos kaikki se olisi edelleen sisälläni vellomassa.

601968.jpg

käytiin viemässä katiska järveen, eilen aamulla ei vielä ollut yksikään kala uinut satimeen... siirrettiin vähän josko tuuri paranisi. kun istuin siinä veneen kokassa, mieleeni palautuivat viime kesäiset ja syksyiset hetket ja retket.. parasta ovat olleet juuri tuollaiset  hetket, yhdessä kulkemiset luonnossa, yhdessä tekemiset ja levollinen joutilaisuus lähellä toista. miksi sitten niin kipeältä tuntuu.. ikään kuin olisin menettänyt jotain lopullisesti. illuusioni kaiketi vain, ruusunpunaiset unelmat.. ehkä on vain aika ryhtyä olemaan aikuinen nainen.

NIIN TÄRKEIN ASIA TÄNÄÄN, tämän ihanan sivupohjan teki minulle Susu, suuret kiitokset..