Tässä todistusaineistoa eilisillan puu-urakasta, jonka vanhempieni kanssa teimme. Muuten meni ihan hyvin ja asiantuntemustakin oli kehissä mutta päätytolppamme sortuivat ja meinas tulla katastrofi. Siksi siis tuo varoitusmerkki, löysin sen tontilta ja oitis hyödynsin. Kyllä meillä oli hauskaa, ukkikin oli välillä köntsällään mättäikössä leikatun lonkkansa kanssa - onneksi mitään vahinkoa ei tullut - ja vain hyvällä tuurilla säästyimme toistemme viskelemien halkojen osumilta. Työssä ei siis ollut päätä eikä häntää mutta niin vain parissa tunnissa siirrettiin hirmuinen kasa pilkkeitä muutama metri piharakennuksen sokkelista etäämmälle. Kun käsky oli käynyt ja kaivuri on tänään tulossa kaivamaan juuri siitä missä pino vielä eilen sijaitsi. Kyllä minulla onkin paljon puita, jo yhdeksi talveksi pilkottuja ja pilkkomattomia ainakin toiseksi. Vielä pitää touhuta pätkityt puut kasaan ja pressun alle ennen talven tuloa, harrastaa todellista hyötyliikuntaa.

Kesä ei vielä ole mennyt, mäkäräisiä, kärpäsiä ja ampiaisia oli seuranamme runsain määrin. Ja lämmintä oli ilman huhkimistakin, tyyni ja aurinkoinen kesäilta kyllä mieltä ilahdutti kun ei niistä haittapuolista huolinut. Niin ja mummon tuomat kahvit ynnä pullat, kylläpä maistui hyvälle siellä omalla tontilla. Miulla on siellä on pihakalustokin, lahoamassa oleva hirsipöytä ja penkit. Niin ja huussi, jossa ei ole sitä varsinaista varustusta, olen ajatellut hankkia siihen semmosen kompostoivan systeemin ja jättää sen paikoilleen kesähyyskäksi, niin romanttista se olis aamutuimaan tai iltasella istuskella ja kuunnella lintuin laulua puolen hehtaarin metsikössä... niin teen, ellei mikään ympäristönsuojelu tai jätehuoltomääräys sitä estä. Kyllähän siinä tuli tehtyä monenlaisia mm pihasuunnitelmia kahvitellessa ja ympäristöä katsellessa. Sen olen päättänyt että nurmikkoa ei tule (saa nähdä!!), peruna- ja kasvimaa tulee, samoin perennapenkkejä ja monenmoisia ruukkuviljelmiä.. mutta ei ruohonleikkuutyömaata.

Jotenkin olen havaitsevinani että elämän arvoasetelma alkaa jalostua, työ ei enää olekaan se, josta suurimmat kicksit saan. On tullut paljon muuta, mistä sitä todellista elämänlaatua ja rikkautta saan ammentaa. Olen silleen tyynesti ja varovasti onnellinen, toivon että saan pitää tämän fiiliksen ja todellisuuden. Illalla keskustelin lähimpäni kanssa, kyllä siltä vaikuttaisi että suunta on myönteinen. Olen myös huomannut, etten niin hirveästi analysoi ja luotaa koko ajan maailmaani.. ei ole tarvetta, kaikki vain on, yksinkertaisesti ja turhia kimpoilematta tai problematisoimatta. On hienoa että lähellä on ihminen joka sanoo että "elähän hättäile, kaikki järjestyy kyllä". Turvallista. Ja silti, niin eheä en ole, että täysin uskaltaisin luottaa ja olla huolista vapaa.. mutta paljon paljon enemmän kuin ennen. Ja elämällä tätä elämänvaihetta saan mahdollisuuden vahvistaa uskoani, kokea sitä, mille suurimman arvon annan. Oh, kun menee juhlalliseksi mutta menköön. Uusi päivä on alkanut, työhön siis toverit!