aamu on valkoinen, taivaalta tulee lunta aika tiheästi. jos olisin riehaantunut aikaisesta keväästä niin kyllä nyt harmittaisi. enempi huolettaa tulivatko polttopuut pinossa kunnolla suojattua viimeksi kun kävin niitä noutamassa, kohtapa sen näen kun sinne suunnistan. on jo tullut rutiiniksi lämmittää aamusta uunia ja tarpeen mukaan illalla uusiksi. niin sanoivat ohjeet kun ne vihdoin maltoin kunnolla lukea. sen jälkeen nääs kun en meinannut saada savua ohjautumaan hormiin vaan huonetilaan... nyt mie osaan senkin!

tänään aion saada vaatekomerot suht koht järjestykseen ja nyt viimeinkin lähtevät mäkeen ne vaatteet, joita en kumminkaan käytä. radikaalisti. ja kaikki muu vanha mukana kuljetettu, jota en pakkausvaiheessa osannut heittää pois. tämä alku olkoon mahdollisimman puhdas vanhoista taakoista ja muistoistakin. täällä voin polttaa pihalla tynnyrissä kaiken joutavan ja palavan. roskienpolttohan on tuttua hommaa edellisestä elämänvaiheesta... jota en sillä tavalla kaipaa että koskisi, en sitä tilaa ja tilannetta, ihmistä kyllä, parhaimmillaan. etäisyys helpottaa ja antaa mahdollisuuden ajatella kriittisesti omiakin edesottamuksia, käyttäytymistä, puheita. aivan varmasti olen osallisena siinä prosessissa, joka johti tähän lopputulokseen. jalka oven välissä, toiveet ihan muualla. sitä ristiriitaisuutta, sitäpä.

rautakaupat ovat tulleet tutuiksi viime aikoina, olen joutunut hakemaan - siis etsimään kiihkeästi ja turhaan ja toivottomana - jotakin kummallisia osia ja nuppeleita. olen kohdannut ainakin kahdenlaisia rautakaupan myyjiä, niitä , jotka lymyävät hyllyjen välissä eivätkä millään halua sinua palvella ja sitten niitä jotka reippaana tiskin takana hymyilevät ja innokkaasti kyselevät mitähän mahtaisin tarvita. ja sitten niitä, jotka ovat näkymättömiä, ehkä jossain olemassa kun kerta kaupassa ollaan mutta aivan mahdottomia saavuttaa. mieluiten käyn lähimpänä sijaitsevassa rautanetissä, jossa saa aina palvelua. carlson ja k-rauta edustavat näkymättömien tai erittäin vaikeasti saavutettavien myyjien myymälää. onnistuin eilen kaikesta huolimatta löytämään 10 mm:n helmiliittimiä... oikeasti nimi on puristusliitin. varmistin kyllä asian puhelimitse henkilöltä joka tietää. myös löysin edullisia valaisimia eteistiloihin. tässä talossa on 12 kattovalaisinpaikkaa.. kyllä valoa piisaa jos kaikkiin lampun tökkään.

aamuteeveessä puhuvat naispappeudesta, evvk. eikä hallitusneuvottelut. ei laivanrakennusteollisuuden työvoimapula. ei mikään mikä menee ohi tämän tontin ja sielun. paitsi työtodistukseni, jonka saaminen näyttää muodostuvan ongelmaksi, johon itse asiassa tänä aamuna keksin ratkaisunkin. vastentahtoinen ex-esimies saa mennä menojaan, onhan yhteisössä varapuheenjohtaja, joka onneksi on tolokun mies.

aamuaskareisiin taas, kahvia lissää ja puunhakuun. olkoon tämäkin päivä hiukkasen onnellinen, antakoon se minun löytää vesikrassin siemenet, joita illalla kaipasin kiihkeästi jotta saisin jonkinlaisen pääsiäisruohon itämään.