vaikka lääkärin todettua minut eläväksi ja ehjäsydämiseksi olenkin levännyt ja nauttinut tämän autuaallisen viikonvaihteen, en nyt tahdo saada sijojani. onnellinen levottomuus pitää minut virkeänä ja samalla olen myös levollinen, varovasti ja vahvasti. ristiriitaistako? voi olla, elämä on semmosta. jokin on muuttunut, minussako? niin uskon, olen vahvistunut koettelemusten myötä. semmonen kantapäänkauttaspesialisti.

päivällä ajelin rannalta kotia kohti (ihan kuin ois kesä jos ei tietäis ettei oo ja että tuli oltua pilkillä) kuulin autoradiosta ihanan latinokappaleen, en meinannu pysyä kuskinpenkillä kun rupes niin tanssittamaan...pitää selvittää se laulaja, joku mies, espanjankielinen.

olen unohtanut työn, olen halunnut unohtaa työn. olen unohtanut tontin, olen halunnut unohtaa tontin. olen unohtanut murheet, olen ollut niin onnellinen. olen keskittynyt olennaiseen. enkä ole heti ajatellut mitään negatiivista, poissulkevaa ja tyrmäävää. en. viivyn tässä vielä vähän, nukun yön yli, menen töihin. ja palaan arkeen.