tänään se viimeinkin tapahtui - pesin kesän ensimmäiset matot mökillä, ei laiturilla vaan saunan lattialla, siksi että vesi on niin alhaalla ja muutenkin, laituri ei sovellu niihin hommiin, kuivatuspuolelle kyllä sitäkin paremmin.

intouduin sitten vielä saunanpesuunkin, viime viikon porukka rypläsi siihen malliin että oli ihan tarpeenkin perusteellinen puhdistus. sitten kun olin työtä tehnyt ja ahkeroinut keitin itselleni perunat ja söin tietysti (vatsamakkaroita uhmaten) voin kanssa kun ei paljon muuta ollut särvintä.

olen hommaillut pari päivää rakennuslupapapereihin liitteitä, uusi maailma taas avautui minulle... no tietysti tää byrokratian haara mutta myös maaseudun ihmisten kanssa seurustelu, piti näet saada tonttinaapureilta kannanotto rakentamiseeni, ja ihmisethän ovat erilaisia.. joten toinen tonttinaapuri oli äärimmäisen tarkka ja tahtoi syynätä jokaikisen piirustuksen ja paperin sekä lisätä pienen kommentin kuulemispaperiin, kaikin mokomin minä säestin, kyllä se miulle passaa. ja toinen naapuri sitten halusi enemmänkin haastella mm autoista, maataloudesta EU-Suomessa, rakentamisesta, kylällä asuvista muista ihmisistä (esittelymielessä ei juoruilu!), lapsista ynnä muista mukavista aiheista niin jotta aika ihan hurahti siinä huomaamatta, hyvä että lopulta muistettiin ne nimikirjoitukset paperiin ottaa. mukavia ihmisiä kaikki, erilaisia mutta ihan kelpo naapureita minä saan. ja niitähän ei voi oikein ainakaan enää valita.



Itäinen maisema tontilta ilta-auringossa... on tullutkin nyt useammin vierailtua tulevalla kotitantereella, ihan se tuntuu jo omalta ja erityisen hyvältä, miun puolen hehtaarin metsikköni. Ahdistus on jäänyt taakse enkä enää kimpoile puidenteon tai minkään tehtävän vuoksi, aikanaan näkyvät hoituvan - sillä siisti. Huvittaa hiukan toisen, sen vakavan naapurin kertomukset, tuolla alueella on kuulemma hirmu kovat pakkaset, kun muualla on kolmekymmentä nii meillä on neljäkymmentä astetta. No lähinnä tahtoivat ystävällisesti neuvoa ettei kannata mitään hallanarkoja istutuksia laitella. Niin ja toinen, puheliaampi naapuri naureskeli, että karhuja voi sitten kuljeksia lähimaastossa... elämästä tulee siis jännittävää!

Tänä kesänä olen ajanut paljon kapeita, mutkaisia ja mäkisiä pikkuteitä, jotka  halkovat  kaunista maaseutumaisemaa, vielä on kivinavettoja, punaisia mummonmökkejä, koivikoita,  hiekkarantoja, heinäpeltoja,  hirsilatoja ja  kaikkea sitä maalaisidylliä minkä keskellä lapsuuteni elin. Tuntuu niin lämpimän hyvältä kulkea sellaisessa maisemassa kun on kesä, lämmintä ja kiireetöntä. Olen jotenkin osannut nähdä paljon enemmän ja tuntenut oloni turvalliseksi.. kaikesta huolimatta.

Olen pitkästä aikaa kaupungissa yötä, vastentahtoisesti kyllä mutta totesin äsken tontilta tultua kaupassa ollessani että eipä ole enää  järkeä lähteä mökille kun aamusta on oltava kaupungissa... tai no oishan siinä tietysti ollut järkeä tai se olisi ollut paljon mukavampi paikka olla ja nukkkua kuin tämä kuuma kerrostaloyksiö mutta.. näin kuiteskin sitten jäin tähän. Väsyttää. Aamuherätys oli taasen puoli viideltä ja vaikka nukuinkin vielä lisää, ei se jotenkin riittänyt.