hiukka väsyttää, tultiin illalla myöhään juniorin kanssa mökin kautta talohommista itäisemmästä Suomesta. Tehtiin pari päivää lapio ja rautaharavahommia, siirrettiin soraa talon vierustalta, ladottiin tilalle kiviä, joita tontilla kyllä riittää.. saatiinkin melkein koko homma tehtyä, kumminkin niin että eilen illalla saattoi traktorimies roudata kantokasat piilompaan metsään. Nyt vain täytemaata pari kuormaa, traktorimies taas hommiin sitä levittämään ja lopuksi multaa.. sitä ei paljon oteta, mieluimmin en laittaisi lainkaan nurmikkkoa mutta ehkä kumminkin vähän talon ympärille. Jonkinlaiset polut on myös tehtävä talon takakuistilta liiteriin ja kompostille.. ainakin. Käytäntö osoittakoon tarvitaanko muita kulkuväyliä, siksikään sitä nurmea ei tule koko takapihan alueelle.. kasvakoon luonto likemmäs taloa.. jo nyt erilaisia niittykukkia ja ruohontypäksiä näytti olevan.. siis ennenkuin traktori siinä mylläsi.. Ja kiviä aion hyödyntää rinteissä.. No, hommaa on kyllä vielä. Harmittaa ettei ole autoa käytössä enkä pääse mieleni mukaan liikkumaan. Mezeä ei ehkä korjata ennenkuin talvella.. otin sen pois liikenteestä, mitäpä turhaa makselemaan veroja ja vakuutuksia.


tässä sitä työmaata vielä on..

Juniorin kanssa oli mukava olla yhdessä, kaksistaan.. illalla kun ei ollut telkkaria eikä edes radiota muusta kalustuksesta puhumattakaan, loikoiltiin olohuoneen lattialla takan edessä ja puhuttiin viisaita.. ainakin poika puhui:). On innoissaan muutosta Tampereelle, kaiken on hoitanut ja selvittänyt, on jo ilmoittautunut iltalukioon ja muutkin virallisluontoiset asiat selvittänyt. On tyytyväinen asuntoon, joka sijaitsee kymmenisen kilometriä kaupungista.. Uusi alku, oikeastaan ensimmäinen.. onhan hän asunut täällä miltei koko ikänsä. Olen onnellinen puolestaan ja uskon että pärjää.. ja hänen onnensa ja tyytyväisyytensä tässä tärkeintä on.. ja suunnitelmat, oman elämän rakentaminen.

Todettiin muuten talolla, että ampiaisyhdyskunta oli tehnyt pesänsä oviaukon yläpuolelle autokatokseen.. se rajoitti liikkumistamme ja päätimmekin ennen uusien vuokralaisten tuloa kylmästi tuhota yhdyskunnan tukikohdan lähtiessämme. Laatimamme suunnitelman mukaan, ajoimme auton oviaukon alle siten, että pakoputkesta tuleva kaasu kohoaa suoraan pesään, minä istun jo autossa, auto tietysti käynnissä ja poika huitaisee haravalla pesän alas, juoksee autoon ja kaasutamme äkkiä pois.. niin tehtiin, luontokappaleiden elämä on tuhottu mutta ihmiset säilyivät vammoitta. Tai ehkäpä se joukko lähtee kuningattarensa kanssa kohti uusia asuinseutuja, toivottavasti noin kilometrin päähän entisestä. Toinenkin luontoelukka kohdattiin, rauhanomaisesti kuitenkin. Poika havaitsi kompostin takana varvikossa ihan mustan pienehkön käärmeen, jota luuli leikkikaluksi mutta oikea se oli, pää hiukan heilui kun sitä tuijotimme ja heitimme kyllä pienen risunkappaleenkin lähelleen jotta saisimme selville onko se ihan oikea. Mitä lajia lie, en ole vielä googlettanut.. ei pelottava ja oikeastaan inhottavakaan. Ja valitettavasti, tarkemmin ajatellen, hänenkin olinsijansa (toivottavasti väliaikainen) jäi traktorinpyörien alle illalla kantoprojektissa.. voi niin..

Harrastus eli vapaaehtoistoiminta alkaa taas vilkastua, samoin työrintamalla on ollut pientä vipinää. Yksi hakemus taas toimitettu ja keskustelua mahdollisista hommista toisaalla. Kokouksia tulossa, lehteä ryhdytään taas toimittamaan.. että ei ehdi kyllä pitkästyä. Parin päivän seminaarikin J:n kaupungissa tiedossa, sikäli kun se tietty yhteisö maksaa viulut, lähden mukaan. Samalla voisin käydä hoitamassa pihahommien valvontaa..

Juniorille antamani Maksalaatikko aiheutti rahanmenoa ja tuskittelua.. teetettiin korjaamolla kytkinremontti, maksoi maltaita.. menomatkalla rakkine alkoi nykiä niin pahasti, että puolessa matkassa turvauduttiin huoltoaseman korjaamoon.. vaihdettiin uudet tulpat ja saatin ohje hankkia pikaisesti uudet tulpanjohdot.. hiukka meitä naurattikin kun taas päästiin matkaan, tutkin ukin säntillisesti pitämää huoltokirjaa ja löysin merkinnän: Tulpat vaihdettu 18.4.94... !! voi olla että senkin jälkeen on vaihdettu mutta voi olla ettei ole. eihän autolla ukin aikaan paljonkaan ajettu vuosittain.. Pojalle  auto on  kuitenkin tarpeen, joten  varsinkaan jo uhrattujen rahasummien jälkeen ei sitä kyllä nyt hylätä! Toivotaan ettei mitään isompaa enää tule.