kivistää, ahdistaa.. en tiedä, teenkö oikein.. yritän ajatella kaikkea sitä, mitä olen joutunut kokemaan, kovettaa sydämeni enkä siltikään rauhaa saa. jotenkin kun vain nämä päivät menisivät suuremmitta ongelmitta ohitse. keskustelemaan emme kykene, kumpikaan.. en osaa aloittaa, aina väärät sanat, aina väärä sävy.. ja sitten voin vain vaieta ja vetäytyä. on siis kirjoitettava kirje.

leivänteko meni ihan pieleen, siitä ei tullut hyvää. ilmeisesti en malttanut hauduttaa sitä juurta riittävän pitkään. ei ole taitoa ei. kaipa tuo koiralle kelpaa vaikka maistuukin ihan hiivalle ja haisee.. harmittaa. porkkanalaatikko onneksi ainakin näyttää ja tuoksuu oikealta. ja mitäpä minä näistä pulttia otan, kukaan ei odota minulta mitään.. ja kaikille joulu ei ole samaa kuin minulle.. riittää kinkku, silli ja lanttulaatikko. hyvä niin.

olen ihan kypsä, huomaan että rytmihäiriöt johtuvat ahdistuksestani, jostain kai sitä pitää purkaa painetta, jota pusken sisääni kun joudun (omasta syystäni) .. siis mitä, olevinaan jotakin muka.. jolla ei loppujen lopuksi ole mitään merkitystä. no, perimmäinen ajatukseni oli, että en jätä ihmistä yksin jouluna enkä joulun alla.. enkä eläimiä hoitamatta.. se on nyt täytetty tähän asti.