ystävänpäivä ei ole pinkkejä sydämenkuvia ja liirumlaarumia.. sitä mössöä en voi sietää.. en oikeastaan näitä äitein, isien, ystävien, naistenpäiviä.. lainkaan mutta olkoot minun puolestani. ja olihan minusta tietysti kiva saada ystävänpäiväviestejä.. ja vastasinkin niihin kaikkiin kohteliaasti tai muuten vaan mukavasti..

tänään saimme myös erään työhön liittyvän asian päätökseen, toivoakseni myönteiseen.. on aina parempi että ihmiset lähtevät talosta mahdollisimman hyvillä mielin. aurinko paistoi, kakku oli hyvää ja ihmiset haastelivat iloisesti.

saatoin olla myönteinen ja hyvillä mielin minäkin ihan siihen saakka illalla kun yritin lähteä autollani koulun parkkipaikalta jumpan jälkeen.. pääsi muutama kirosana.. olin jo ennalta viisaana parkkeerannut nokka lähtösuuntaan koska piha on ahdas ja pahimmillaan jotkus idiootit (anteeksi mutta ku se on totta) pysäköivät niin hölmösti ettei parkista millään meinaa naapurin mersua kolhimatta päästä pois, ja sitten pihaan työntyi uusia autoja, naisia seuraavaan jumppaan menossa.. siinä sitten taas veivattiin, kirottiin, kaasuteltiin ja töötättiinkin kun pinna paloi.. anteeksi taas kerran.. ei se mittään auttanut mutta otti päähän.. ollaanko me naiset niin, näin onnettomia kuskeja, voi taivas sentään.. et niinku pitäis yrittää aina hieman ajatella myös muita kuin itseään..  no ei se mitään... se oli ihan pieni ystävänpäivän piristys...

päivän arvosana kumminkin 8 +. sain tehtyä myös kohtuudella työtehtäviä. vire on edelleen ehkä puolet normaalista mutta ei onneksi ahdista enkä hermostu ihan niin helposti... ja pomokin vielä hymyili mulle..