toivotan kaikille nyt kun kaupunkiin olen joutunut tulemaan, syystä sellaisesta, että olen lähdössä tanssilavalle ystäväni kanssa. pitkin hampain jätin torppani rauhoittavan vaikutuksen, itikat, hyvän kirjan, hieman dagen efter olon eilisen viininappailun jälkeen ja suuren juhannuksenviettoseurueen päätalolle. minutkin kutsuttiin illalla yhteisölliseen joukkoon.. yllätyksellistä mutta ihan piristävää, mainiota porukkaa, naistensaunassa ensin käytiin ja sitten syömään .. jo hieman ikääntyneempää mutta virkeetä ja sosiaalista seurakuntaa.

tänään heräsin tietysti varhain mutta aamukahvittelun jälkeen sain vielä nukuttua toista tuntia.. autuutta.. ehkäpä opin loman aikana nukkumaan taas. kävin aamu-uinnilla, seurailin pilvien liikkeitä, välillä roiskaisi vettä ja välillä paistoi, minä hyödynsin ja kannoin kaikki orvokkiruukkuni nurmelle taivaan kastelulaitteeseen. kannoin myös pihapenkiltäni pehmennyspeitettä edestakaisin kuistille ja pois. siivosin jopa vähän autoa ja valmistin itselleni aterian, salaattiin laitoin onneton arveluttavaa fetaa, jota vähän söin mutta loput hylkäsin ja silti.. sain vatsani sekaisin. kesällä saapi olla tarkkana ruokien kanssa.

kyllä nautintoja oli.. makasin bikineissä pihapenkilläni (pehmusteiden päällä) iso tyyny pään alla ja luin Mereten kirjaa.. se on ajatusmaailmaa stimuloiva, hieno opus.. semmonen jota pitää nautiskella pieni pala kerrallaan, oivallinen kesälukeminen. välillä haaveilin, ajattelin ihmistä, joka tuntuu tuottavan elämääni runsaasti rikkautta mutta myös nostattaa hetkessä myrskyaallot, joihin niin helposti hukkaan itseni.. en huku, mutta sekaisin menen.. kaiketi senkin voi ottaa myönteisesti, mutta minä kun koen kaiken niin totaalisesti.. sanoo hän, ja mitä sitten, sellainen minä olen. tätä muun muassa mietin tänään.. minä olen tunneihminen, kaikki ihmiset ovat sillä meillä on tunteet ja se on ihmisessä parasta. jotkut puritaanit ilonpilaajat ovat keksineet että järki olisi muka jotenkin arvokkaampaa ja arvostettavampaa.. paskat sanon minä. miun puolesta kaikki järki-ihmiset saavat marssia parijonossa suoraan maailman tylsimpään kolkkaan eikä tarvii tulla takaisin. no joo. kyllä järkeä tarvitaan, älyä, viisautta, kokemusta, harkintaa mutta vain hyvässä symbioosissa tunne-elämän kanssa järjellä on merkitystä. ei muuten.

minä aion elää elämäni juuri näin, tuntea juuri niin kuin tunnen, nauttia, iloita, itkeä ja raivota silloin kun siltä tuntuu. take it or leave it!

Antoisaa juhannusta, kesäyön onnea, tunteiden paloa... kun kokkoja ei voida sytyttää, antaa tunteiden roihuta..

mie alan nyt orientoitua lavatanssifiiliksiin, suihkuun, kesämekkoon ja menoksi.. vielä on kesää jäljellä...