tulin pitkästä aikaa käymään blogissani ja havaitsin että sivupohjani oli pistetty telakalle.. se on tätä nykyaikaa ja omistajanoikeuksia. mikä on sinänsä ok, en vain ensin ymmärtänyt että kyse oli siitä. no nyt otin toisen pohjan käyttöön, onhan nyt jo syksykin. melkein talvi. ainaski tänä aamuna kun oli miinus 8 astetta kun maalta työmatkalle lähdettiin.

työpaikkaa en saanut, sen sai se henkilö, joka jo teki sitä duunia. elikäs se oli pelkkä feikki se haku. se siitä sitten. töitä kyllä riittää entisessäkin vielä vuoden verran mutta eteenpäin on elävän mieli. tai varmistelijan mieli. pitää saada jotain ennenkuin entinen loppuu.

muutoin elämä menee latujaan, läskit ei vähene, kremppaa on joka puolella ja flunssaakin on taas sairastettu. mitäs sitä muutakaan luettelisi kun tuntuu ettei mitään erityistä ole eikä tule. eikä taida olla väliksikään. pojat on omillaan, juniorkin siis nyt Hesassa asumassa tyttöystävän kanssa. ja äitee laittaa kädet kyynärpäitä myöten ristiin sekä on tyytyväinen. esikoinen pyörähti alkuviikosta pari päivää. kerittiin yks ilta viettää yhdessä, laitettiin ruokaa, leivottiin omenapiirakkaa ja kateltiin pojan hakemaa filmiä. mukavaa.

kuun vaihteessa on molemmilla tarkoitus tulla käymään, tietty omien kavereitten luona mutta kaiketi äitiäkin nähdään. esikoinen jo kyselikin käydessään että mites se joulu.. sanoin että kyllä sitä pitää jossain taas kinkkua syödä, toivottavasti yhdessä.

pyykit pyörii pesutuvan koneessa ja parvekkeella odottaisi siivoushommeli.. kesäkukat nääs taas kerran jääneet rupsahtamaan ruukkuihinsa, ehkä oisi aika tehdä jotain.

viikonlopun vietän kaupungissa, M menee työporukan kanssa reissuun. muutoinhan olisin suunnannut maalle mutta tämäkin on ihan mukavaa vaihtelua. lauantaina sitä paitsi ystäväporukan kanssa syyspippalot, laulua, ruokaa ja juomaakin entisessä asuinlähiössä. kiva juttu. eli onhan tässä elämässä jotain piristystäkin kun vain muistaa ja huomaa.