arkeen palataan, hyvä niin. vietin levollisen illan, mieli hyvää täynnä... on sentään jotakin, mikä ilahduttaa, virkistää ja antaa uskoa tulevaan. on vielä pimeää, hiljaista.. kudoin juniorin lapasta nro 2, piti ryhtyä heti toimeen kun annoin joululahjaksi sormikkaat ja sanoi että lapaset olis ollu paremmat.. kiittämätön kakara! mutta äkkiäkös tuo on korjattu. toinen lapanen on jo valmis ja toinen valmistuu tänään. saapi mukaansa jos ja kun tulee tänään käymään.

tekisi mieleni lähteä alennusmyynnistä ostamaan takkia.. mutta siellä on varmaan yhtä hirveä ryysis kuin joulun alla, joten menee harkintaan. vain pari arkipäivää ja taas on juhlaa. vietämme kaiketi uudenvuoden aaton perinteisesti A:n luona. hieman juhlien jälkeinen arki arvelluttaa, pitkä kevät.. toivottavasti se kurssi, jolle ilmoittauduin pidetään, en ole saanut vielä mitään vahvistusta.. miniän kanssa haasteltiin opiskeluista, siinä ihan innostuin ajattelemaan jatko-opintoja, jopa lisurin tekoa.. jos ja kun.. kun puuskahdin, jotta jos ois rahaa niin samassa ymmärsin, että kaiketi minä voin tälläkin toimeentulolla vapaa-aikani käyttää tutkimuksen suunnitteluun ja tekoonkin.. eihän sitä mikään estä. pitää vain ryhtyä toimeen, konkretisoida kohde.. hankkiutua yo:lle proffan juttusille ynnä muuta.. niinpä, kyllä kaikki on mahdollista.

hieman on flunssaa pukannut tai sitten joulun tuoksut mm hyasintti aiheuttavat tukkoisuutta ja aivastelua. on napannut fingerporillisen konjakkia silloin tällöin ja välillä vitamiinijuomaa.. ei ole pahemmin päässyt iskemään. syystä eli toisesta. kuten ei apatiakaan, masentuneisuus... on niin helppoa ajautua murheellisiin ajatuksiin, pettymykseen.. mutta olkapään vihlaisut väärässä asennossa palauttavat minut maan pinnalle. se on konkretiaa, se on totta. se on joululahjani häneltä, jonka kanssa jaoin puolitoista vuotta.. en todellakaan kaipaa takaisin. vaikka onkin niin, että näiden pahojen muistojen ja kokemusten lisäksi oli paljon hyvääkin, en kai muuten olisi jaksanut niin pitkään.. niin silti, ei enää sellaista elämää minulle, ei koskaan enää.