eilen tulin siis taas tänne... miksiköhän tätä asumusta nimittäisi, koti kai tämä kuitenkin on vaikkakin viihdyn ja viivyn täällä vain pieniä hetkiä kerrallaan. tällä kertaa ei ole ahdistanut lainkaan.. harmitti vain kun hölmöyksissäni olin jättänyt istuttamani kukat auringonpaahteeseen ja markettarukka oli kuollut janoon. muut olivat just ja just hengissä.. ei kai kannattaisi kesäkukkia tänne yksin olemaan hankkia, tarvitsevat jonkinlaisen kastelujärjestelmän jos lämpöä ja aurinkoa on näinkin runsaasti.. niin, en tosin oikein edes tiennyt mihin aurinko kuumimmin päivisin paistaa. onneksi on edes pari altakasteluruukkua.. mutta enhän minä mitään usko, eilen tulomatkalla ostin lobelioita, joita istuttelin sitten vielä iltamyöhällä. aion tosin ottaa osan ruukuista mukaan ja vielä ylämökille...enkä enää yhtään naura mutsin touhulle..hänhän aikoinaan roudasi kesäkukkiaan kodin ja mökin väliä.

vuositarkastus on myös tehty, asiat kunnossa ainakin alaosastossa... sain uusittua lääkereseptin joten olo jatkuukin hyvänä.. olen ollut tosi tyytyväinen primolutiin, ei lainkaan hikoilua, kiihkoilua ei mitään. en siis tarvitse mitään muita tuotteita, joita jo vuosi sitten määrättiin. niin kauan kunnes luonto tekee viimeiset temppunsa.. siihen voi vielä mennä aikaa, sanoi hra gynekologi. on se muuten jännää, että monet naiset kaihtavat miesgynen luo menemistä.. minäkin yritin saada aikaa samalle lääkärille, jonka luon viime vuonna kävin, naispuoliselle.. mutta ei ollut mitään mahiksia minun aikataulussa, kuukausien jonot. mutta tälle ihan ammattitaitoiselle mutta miespuoliselle pääsin heti. minua ei hetkauta kumpaa sukupuolta lääkäri on, onhan sitä tähän ikään, kahdesti synnyttäneenä jo joutunut tai saanut jalkansa levittää sekä että tohtoreille, kandeille ja opiskelijoillekin. omasta suhtautumisesta se on kiinni.. toki naisella voi olla kokemusperäistä tietoa mutta se lääketieteellinen on olennaisempaa.

tämän päivän talkoot supistuivat vielä lopulta sellaiseksi, että haen aamupäivästä isän tänne kaveriksi.. äiti olikin tilannut kampaajan juuri tälle päivälle. että sepä siitä. ihan kiva näinkin mutta jotenkin tökkii, oishan tuo voinut ottaa jollekin toiselle päivälle kun tiesi että oli sovittu näistä siivoustalkoista. joita siis ei nyt tule, en usko että isä jaksaa keskittyä kovinkaan pitkään mihinkään tavoitteelliseen hommaan... mutta kunhan ollaan ja ollaan touhuavinamme, paistetaan makkaraa ja rupatellaan... vanhoja asioita.