kesäaikaan on sitten siirrytty, on viriteltävä kännykät ja mikron kello oikeaan aikaan, joka on näköjään tässä koneessa automaattisesti tapahtunut. On siis rytmiydyttävä tuntia aikaisempaan ylösnousuun, mikä ei todellakaan ole mikään ongelma minulle.

Yritän naputella hiljaisesti sillä lapseni nukkuu vielä alkovissa. Lapsella on pitkät raajat, vaaleat hapsottavat hiukset ja Robinson Crusoen parta. Kävimme elokuvissa, teimme lämpimiä voileipiä ja vietimme mukavaa koti-iltaa. Olen niin onnellinen kun näen että hän on aikuisempi kuin luulinkaan, pari itsenäisesti elettyä vuotta alkavat näköjään vaikuttaa. Työharjoittelu mieleissä paikassa on vienyt hänet vähän kuin salaa lähemmäs ammatinsuunnittelua. Olin aivan epätoivoinen kun poika muutama vuosi sitten väitti ettei hän koskaan halua tehdä työtä.. kun ei tarvitse mitään ja jos pitäisi jotain välttämättä tehdä, pitäis saada olla yksin. Nyt hän puhuu innostuneesti työkavereistaan ja on kysynyt kesätyötä harjoittelupaikastaan. Oppisopimuspaikka on nyt tavoitteena syksylle tai sivari. Aseettomasta palveluksesta olisin tyytyväinen. Pelkkä teoreettinenkin mahdollisuus joutua laittamaan lapsensa jonnekin europpalaiseen sotaselkkaukseen on minulle liikaa. Vanhempaa poikaa en enää voi pelastaa, virittelivät hänen taitojaan jo joulun alla kertausharjoituksissa.

Talonkuvia on tullut katseltua, tiedän mitä haluan mutta juuri sellaista ei ole vielä tullut vastaan. Hirsimökki kumminkin, siksi ettei tarvitse sisäseiniä laitella - kustannus ja aikakysymys. Puuta ja kiveä pitää lämminhenkisessä kodissa olla, feng shuit kohdallaan. Kiveä tietenkin tulisija, leivinuunityyppinen. Sillä lämmitän taloa ja teen ruokaa ja tietysti hoidan itseäni henkisesti tuleen tuijotellen sekä fyysisesti puita tekemällä ja kantamalla. Niin ja saunankiuas on puulämmitteinen, sähköistä ei tule ikinä. Lamellihirsinen mökki on käsittääkseni käytännöllisempi kuin pyörö ja parvi pitää olla ehdottomasti jotta nämä pitkäraajaiset ja -partaiset lapsukaiseni saavat käydessään nukkua rauhassa pidempään. Niin pitää myös hankkia ilmalämpöpumppu, luin vastikään kiinnostavan artikkelin semmosista, sähkökustannukset olivat ihan selvästi laskeneet eräälläkin omakotitalolaisella pumpun hankinnan jälkeen. Nyt pitää tietysti yrittää olla nuolaisemasta ennenkuin tipahtaa, tontti ei vielä ole minun. Vähän jännittää mutta aion saada sen.

Usko omiin kykyihin alkaa palautua, väsyneenä olen aina niin kriittinen ja kärsimätön. Ja itsekäs... ei mikään niin mustavalkoista ole kuin tuskissani usein annan ymmärtää. Tarvitsen sen vuodatuksen siksihän tätä blogia pidän. Keskustelen itseni - ja joskus ilahduttavasti myös muiden kanssa. Olisin varmaan huomattavasti rasittavampi ihminen ilman tätä. Nyt kun summaan elämäni asioita, toinen tärkeimmistä saavutuksista tuhisee tuossa lähellä, toinen elelee tyytyväisenä 130 km:n päässä ja muut läheiset ovat joko fyysisesti tai henkisesti sopivalla etäisyydellä. Työ on todella antoisaa ja mieleistä vaikka raskastakin - sekin on hyvä, sillä ilman haasteita näivetyn ja turhaudun. Ihmissuhdekin on... haastava ja paljon antava. Olen kohdannut sielunkumppanini, hän opettaa minua kohtaamaan itseni rehellisesti. Ja pian alkaa toteutua viimeisin unelmani, oma koti maaseudulla. On se kumma jos en ymmärrä olla onnellinen kaikesta siitä mitä minulla on!