käyty on ja palattu.. ajoin siis keskiviikkona ex-kotikaupunkiin, kävin pikaisesti ensin vanhusten luona, äidillä tietysti kystä kyllä ja hyvän parasta pöydässä. on se ihmeellistä, miten hän saa tavallisesta jauhelihakeitostakin niin mahottoman maukasta. haasteltiin talon asioista ynnä muista akuuteista, olivat mieluilleet mökille mutta nyt olikin jo realismia kehissä.. äiti näytti väsyneeltä, oli laihtunutkin ja totesi ettei  hän nyt jaksa lähteä, tahtoo olla mieluiten paikallaan.. ja kun ei sinne niitä mustikoitakaan tunnu tulevan.. entisetkin on pakkasessa syömättä..hmm.. ja isäkin siihen tyytyi, huomautti ettei kykene äitiä hillitsemään kun raataa itsensä henkihieveriin siellä mökillä ja kotonakin, valitettavasti..

kiinteistövälittäjän kanssa sitten tsekattiin talo ja sainkin ihan kohtuullisen tarjouksen, jota nyt sitten pohdin ja haudon - aion joka tapauksessa vielä ja lisäksi laittaa vuokrausilmoituksen pienempään paikalliseen lehteen. ei ole lainkaan sanottua, että talolle löytyisi hetkessä ostaja.. ja jotenkin.. on myönnettävä, että aina kun sinne menen, se riipaisee. järki sanoo että luovuttava on ja tunteet taas toisin. ei auta.

kävin äidille hankkimassa mansikat ja pyrähdin vielä vanhempien luona ennenkuin lähdin ystäväni R:n luo..siskonsa oli tullut lomalle ja toivoi että menisimme kumminkin saareen kylpemään. niin tehtiin ja mukavaahan meillä oli, kolmella aikuisella naisella, joilla on sitä elämän realismia yllin kyllin matkarepussaan. R:n sisko asuu Ruotsissa, kutsui minuakin käymään syksyllä siellä, voinpa lähteäkin jos vain on rahaa. iltayöksi jo muuuttui kun ajelimme takaisin kaupunkiin, siskolikka jäi tosin matkalla mummolaan. hieman jäi vähäisiksi yöunet kun piti päivittää niin paljon mutta suhteellisen virkeänä starttasin aamulla soutuporukan kokoontumiseen keskustaan. oli mukava nähdä montaakin ihmistä, eikä kukaan kysellyt vaikeita asioita. sana on kiertänyt.. ja jos ajattelisin negatiivisesti, voisi sen tulkita niin, että eivät säälistä.. noh noh..

soutu meni hieman vaivalloisemmin kuin edellisellä kerralla, kunto on heikompi ja taakseni sattui ensikertalainen, joka ei päässyt yhteiseen tahtiin koko aikana.. aluksi huvitti, lopulta jo raivostutti.. vuan ilma oli sopiva,  lohikeitto yhtä makoisaa kuin ennenkin ja porukkahuumori kukoisti.. kymmenen kovaa otettiin sitten lukuisia kertoja.. yhdellä joukostamme oli synttärit, hänet kukitettiin sululla ja laulettiin tietysti myös, lauluun yhtyi myös moni muu venekunta.. tänä vuonna ei ollutkaan järjestetty illatsuja, viime vuonna osallistuminen oli ollut niin heikkoa ettei ollut järkeä. omakustanteinen terassi-ilta sentään olisi ollut tarjolle tänä iltana mutta minullahan oli jo muut suunnitelmat..

ajelin vielä illalla soudun jälkeen maille mäkisille ja pääsin saunaan pesemään hiet ja pehmittämään lihaksia. Ketorin on jälleen tepsinyt sekä yöksi ottamani toinen särkylääke sekä venyttelyt. Mitään isompia kipuja ei ilmene, pientä jäykkyyttä vain mikä on normaalia. Ei sitä joka päivä tule 40 km soudettua.. vaikka ei olis pahitteeksi jotain läskinsulatusta harrastaa.. kuuntelin kateellisena kuinka eräskin toveri käy monta kertaa viikossa harrastamassa monimuotoisesti liikuntaa..

auto täytyy lähteä viemään pojalle kaupunkiin.. terassi-illasta ei ole kuulunut mitään, joten jäänee sittenkin tuonnemmaksi.. en tiedä. täällä pitäis siivota, pikkuinen on kuulemma äiteineen tulossa tänään, huomenna sisko miehineen.. aitan siivous tekemättä, mattojen pesuakin kannattaisi harrastaa kun on ilimoja tiedossa. enpä tiedä, saa näkee mitä sitten lopulta tapahtuu. väsyttää kyllä jonkin verran huonot yöunet, reissaaminen ja mielen kuohut entisen elämän kontakteista.. toisilla.. tuntuu.. asiat olevan.. niin hyvin.. ja minä voisin olla osa sitäkin joukkoa, olin.. en ole enää. sitäkään.