hieman väsynyt vieläkin, ehkä reseptini ei oikein toiminut. joka tapauksessa virkistää ainakin hetkellisesti tavata ystävää, laulaa karaokea, nähdä ja kokea muita ihmisiä, todeta, että jokaisella on oma matkansa, omat kinttupolut, ongelmat ja ilonaiheet.

jotenkin.. kuvittelen ehkä olevani jollakin etapilla.. ei tunnu hyvältä olla olemassa siksi, että tarvitaan.. ja ei tarvita. että kohtaisin jotakin, jonkun, joka olisi ihan tyhjä ja avoin, kuuntelisi, olisi valmis uskaltamaan, ei odottaisi mitään.. niinkuin minäkin

olen pettynyt siihen, että olen keskellä hajaannusta, itse osittain aiheuttamaani.. tarvitseekohan olla niin oikeudentajuinen ja -hakuinen. silläkö itseäni kruunaan? en myönnä ainakaan. en.

tämän viikonlopun elän vain itselleni.. teen mitä mielin tai en tee mitään. minä elän. nyt