vaikka en uskallakaan antaa takeita siitä kuinka kauan. aurinko paistaa ja minun naisenmieleni on seesteä, lempeä ja iloinen. Männyn siitepölyä on ilmassa runsain määrin niin että musta autoni näyttää enempi vihertävän keltaiselta. Lämmintä on tänäänkin, enkä valita yhtään. Sireeni kukkii, juhannusviikolle käännytään kohtsiltään, suvi on suloisimmillaan. Minä lupaan yrittää olla tänään parempi ihminen kuin eilen, tiedän että kimmastuin suotta aamupäivällä ja muutenkin toimin harkitsemattomasti työyhteisössämme. Se hyvä, että iltapäivän palaverissa jo osasin nauraa itsellenikin muiden mukana... kyllä mie yritän!

Tänään menee taas suht pitkään, lähdemme hallituksen kanssa naapuripitäjään kokoustamaan iltapäivällä. Nykyisin olen niin mustasukkainen ajastani, en tahtoisi antaa minuuttiakaan vapaa-ajastani talolle. Paitsi että minullahan ei ole mitään vapaa-aikaa siinä mielessä että olen sieluni työnantajalle myynyt ns. kokonaistyöajan hyväksyessäni. Olen periaatteessa vuorokauden ympäri työssä paitsi kesä- ja muilla lomilla jolloin en todellakaan ole töissä. Tietysti on otettava vapaata suhteessa yhtä paljon kuin todellisia työtunteja tulee tehtyä, suurin piirtein siis. Eihän kaikesta voi laskea, etenkin niistä tilaisuuksista jotka ovat vaikka kulttuuri tms mieluisia tilaisuuksia, siitäkin huolimatta että edustan työnantajaani. Joku roti se sentään pitää olla.

Olen onnellinen ja tyytyväinen nainen.