heräsin vasta viideltä ensimmäisen kerran josta olen ylen iloinen, tunnen itseni levänneeksi,  ajatukset virkeinä voin kohta ryhtyä tekemään kirjallisia hommiani. kunhan ensiksi verryttelen sormeni notkeiksi tällä postauksella. sinkkunaisen elämässä ei juuri kyllä ihmeitä tapahdu viikonvaihteessa jos ja kun sataa vettä eikä tontille puuhommiin tai metsään sienestämään meno lainkaan innosta. arvelin olevani kovinkin reipas ja lähdin eilen aamupäivällä pyörällä kaupungille, ruokaostoksille meinasin mutta kun olin polkenut vastatuuleen sateen vihmoessa kylmästi kasvoja ja käsiä, käännyin puolimatkassa takaisin. mitä järkeä kastella itsensä läpimäräksi ja riskeerata juur nyt suhtkoht hyvä terveydentila (selkä on rauhoittunut tulehduskipulääkkeillä melkein kivuttomaksi)... flunssaa nyt en tähän enää haluaisi riesakseni. niin ja sitäpaitsi muistin että minun piti mennä rautakauppaan hankkimaan pistolapio - männyntaimen istutusta varten. alkaa pikkuhiljaa kertyä ok-taloasukin tarvekaluja ihan luontojaan. nyt harmittaa, että aiemmin omistamani välineet ruohonleikkuria myöten olen antanut tai myynyt muuttovaiheessa pois. no ei sitä voi tietää tulevaisuuttaan, kun edellisestä ok-talosta erotilanteessa jouduin luopumaan, vannoin etten enää ikinä... no niin, vain 15 vuotta meni siihen ikuisuuteen.



tämä kuva olisi voinut osallistua valokuvatorstaihin mutta näkyi olevan kaikilla muillakin uomana tämmönen vetinen... joten en viitsi enää sitä samaa lajia. tosin tänä kesänä vedenvähäisyys on haitannut jokien ja järvien tilannetta pahasti, kun järven pinta laskee yli metrin, ovat seuraukset ainakin esteettisesti ikäviä, varmaan muutoinkin. Savossa mökillä rannat näyttivät ikäviltä mutavelleiltä ja venettä sai meloa pitkän matkaa ennenkuin moottorin saattoi laskea alas. nyt olisi kyllä ollut oivallinen mahdollisuus ruopata rantaa syvemmäksi.

ostin eilen marjanpoimurinkin, olen päättänyt saada puolukoita. tänään käyn tontilla ja puolen hehtaarin metsikössäni niissäkin aikeissa. jos ei ole äärimmäisen märkää, meinaan hieman kasata puita läjempään ja viritellä eilen hankkimiani pressuja pinojen ja kasojen päälle. puita on niin pirusti ettei niitä kaikkia ehdi ja jaksa millään tänä syksynä pilkkoa, varsinkaan kun ei ole tarviskaan.. pilkottuja ja kuivia puita on kyllä ihan riittämiin ensi kevättalven tarpeisiin. kuvittelen näet pääseväni asumaan maaliskuun alussa.. enkä pelkästään kuvittele vaan aion, sillä sopimuksessamme on niin kirjoitettu.

iltaisin on jo niin hämärää ja ihan pimeääkin että kynttilät on kaiveltu esiin ja niiden loisteesta nautiskeltu, ilman punaviiniä vielä. kesällä tuli nautiskeltua määränsä olutta ja viiniäkin, nyt ei vain maistu. ja kun ei viitsi ruokaakaan vain yhdelle syöjälle valmistaa, ei synny edes ateriaviinin kaipuuta. ostin eilen kyllä kuhafileitä tarkoituksena viedä ne vanhusten luo ja päästä nauttimaan äidin valmistamasta kalaruuasta mut se meni pieleen. isäni vastasi kännykkäänsä mökiltä. joudun siis tänään ne fisut itse valmistamaan ruuaksi, ellei ihmeitä tapahdu.
 
irtopisteitä itselleni annan myös iltalenkkeilyn miltei vakiintumisesta, eilenkin kävin 40 minuutin kierroksen. hyvä minä, ihan selvästi vatsamakkara on millin ohuempi.