susun talvipohja otettiin taas käyttöön, on sellainen aika.. viikot vierivät, aika menee kuin siivillä enkä valita yhtään. tekemistä on paljon. nyt siis oikein palkallistakin. pääsin kreivin aikaan kiinni työn syrjästä, nyt on vielä niin hauskasti että on melkein turvassa kun on palkattu työllistämistuella. kaupunki ei voi lomauttaa eikä irtisanoa.. vakinaisella väellä sellainen ukaasi on niskassa, pari viikkoa on parin vuoden sisällä lusittava miltei jokaisen. vaikka.. voisi kyllä todeta että vähäisintä haittaa palveluille syntyisi siitä, että korkein huippu olisi poissa ne viikot.. vaan tuskinpa niin tapahtuu.

olen tosi hyvilläni siitä, että rimakauhua ei tullut, tunnen osaavani ja sain jo myönteistä palautettakin. tyyli ja vauhti on ihan toinen kuin aiemmissa hommissani, sekään ei haittaa mitään, päinvastoin. lisäksi työn sisältö ja homman tavoite on entisiä maneerejani rikkova, uusia toimintatapoja luova ja ajatuksiani stimuloiva. opin ja kehityn, uskon niin. ison talon laaja työyhteisö on mielenkiintoinen ja välillä huvittavakin.. onhan sitä oltava tietty nokkimisjärjestys ja tiukat säännöt jotta tuollainen joukko pysyy ordingissa..

olen tuntenut miltei fyysisesti miten elinvoima, elämänhalu ja tyytyväisyys itseen palautuu sisimpääni. paljonhan sieltä on pois valunutkin, miltei kokonaan välillä. sentään se aurinko paistaa taas, risukasaan, vanhan rouvan kolhittuun egoon.