perjantai, 16. marraskuu 2007
jossain joku rakastaa
on ollut toisinkin, joskus... on ollut onnea, olen rehellisyydessäni saanut olla hetken onnellinen ja aivan varma siitä, että aidosti olen itsenäni sen onnen saanut. ja se sama rehellisyys kaataa kaiken alleen. en voi jatkaa, en voi enää antaa, ei ole enää annettavaa.. olisi kaiketi pitänyt jo aikaisemmin kieltäytyä, lakata olemasta se, jota saa lyödä ja satuttaa... en tiedä, mistä johtuu se, että niin pitkään jaksan odottaa jotakin, mitä ei koskaan tule. olen kovapäinen ja sittenkin liian vahva jos kyse on siitä, miten paljon minä jaksan pahuutta sietää.. jos olen joskus nähnyt ja kokenut hyvyyden häivähdyksen.. ikäänkuin jalompaa olisi se, että sitä hyvyyttä on niin vähän.. tai pahuus niin ankaraa ja viiltävää.. että on ansaittava pienet onnen kipunat, kalliit ja arvokkaat.
sattuu niin perkeleesti. olisi onnea jos tietäisi, että jossain, joku... rakastaisi minua. kuitenkin.
Kommentit