sillä on hienoa huomata että sitä on, ajatustentasoista ymmärrystä naisen elämästä. olen kiitollinen.

tänään olen ollut tyytymätön itseeni, lähinnä siihen että olen niin kriittinen. onko minusta tulossa äitini kaltainen valittajanainen, joka aina löytää jotakin mistä valittaa.. joka näkee vain negatiivisia asioita ja nauttii suomimisesta. ohh... äiti... on nainen, joka edelleen kohtelee minua kuin vähä-älyistä teini-ikäistä, ei usko että osaan hoitaa asiani, epäilee että olen liian päällekäyvä miessuhteissani..

kun sain omat lapseni, päätin että korjaan ainakin yhden kokemani vääryyden... päätin osoittaa lapsilleni että rakastan heitä siitä huolimatta että tekevät virheitä ja että ovat ihan riittävän hyviä omana itsenään ja että minulle voi kertoa ihan kaikki asiat ja että kodin ovi on aina auki, mitään niin kauheaa ei voi tapahtua ettei kotiin voisi tulla.. ja siitä olen yrittänyt pitää huolen, ettei heidän koskaan tarvitsisi ajatella etteivät voi jotain tehdä jotain vain siksi  että äidin mieli ei pahoitu.. vaan siksi, että tuntevan väärän ja oikean eron ja pitävät huolta itsestään..

olen tiedostanut, että tarpeeni kamppailla johtuu siitä, etten usko olevani riittävä.. vaikka mitä tekisin ja saavuttaisin.. seuraa vain tyhjä tunne kun olen perillä.. tätäkö tämä vain olikin.. olisi onnea nauttia matkallaolosta, hurmaavasta tunteesta kun ilmaa riittää siipien alla ja ne kantavat.. sittenkin!