Pionit olivat auenneet sillä aikaa kun olin kaupungissa.. iltapäivän rankkasade teki tuhojaan, painavat kukat nuokkuivat maata vasten.. toivottavasti tänään on poutapäivä, josko nousisivat vielä kukoistukseensa.

käytiin muorin luona.. vastahakoisesti mutta kuitenkin. soitti näet pari päivää sitten pojalleen ja kiukkusi taas raha-asioista.. sen verran sai selvää, että siitä oli kysymys.. oli myös osannut sanoa, että " työ vaan juotte minun kaikki rahat siellä.." hohhoijaa.. jos ei tietäisi että kyseessä on aivoinfarktin saanut vanhus, loukkaantuisi  todella. yhtäkkinen repäisy mahtimuorista avustettavaksi vanhukseksi ei tapahdu helpolla. hän ei millään voi uskoa ja luottaa läheisiinsä, ei, koska on itse aina yksinvaltiaana kaiken hoidellut. yrittää nyt kaiketi laskeskella riittääkö rahat.. eikä ymmärrä, että lapsensa eivät olisi palvelutaloon häntä laittaneet jos siihen ei olisi varaa, ei sitäkään, että kun hoitotuki nousee hänen taloudellinen tilanteensa on parempi kuin aiemmin. rahat riittää ja säästönsä varmistavat sen, että ne riittävät pitkään..

mummo oli kylpyhuoneessa pyykkikoneen kimpussa.. ja oli pahalla päällä.. hänen hoitosopimukseensa kuuluu myös pyykinpesu.. ja kun vähän olin jututtanut, selvisi että "joku nainen" oli käynytkin koneellisen pesemässä ja luvannut jatkaa seuraavana päivänä. eli ihan turhaa riehuntaa sekin.. laitoin kuitenkin koneeseen kirjavat, säädin oikean ohjelman ja lämpötilan kohdalleen... kun hän halusi tietää miten mikäkin laitetaan.. eikä sitä kuitenkaan kyennyt ymmärtämään.. eli halu tehdä itse olisi suuri mutta kyvyt eivät nyt enää riitä. ei myöskään ymmärtänyt poikansa selvitystä rahatilanteesta, hakemuksista ja siitä, että koska palvelutalon johtaja on lomalla, emme mekään ole vielä saaneet lopullisia sopimuksia nähdäksemme.. eli ei ole mitään mitä voisimme hänelle enemmän tällä hetkellä kertoa. aion tehdä hänelle mahdollisimman yksinkertaisen selvityksen tuloista ja menoista, kunhan ne lopullisesti selviävät.

kupit ja kipot olivat taas esillä.. nyt puuttui kahvikuppien pullalautaset.. itse asiassa hän ei itse niitä ollut halunnut kertoi tyttärensä, jolle illalla soitin. kun tahtoo olla niinkin, että jos jotain puuttuu, mummo syyttää poikaansa (ja minua) varastamisesta.. rankkaa tämä on, todella rankkaa. parin päivän takaisen ilkeän puhelun jälkeen M oli koko illan kiukkuinen ja purki sen tietysti minuun. kunnes totesin, että se ei ole kohtuullista. oli hyvä olla vuorokausi kaupungissa tuulettamassa omaa päätä.. illalla M soitti ja totesi omaan tapaansa, että syy ei todellakaan ollut minussa..

sain otettua  yhteyttä muutamaan kiinteistövälittäjään ja pyydettyä tarjoukset. yksi otti heti yhteyttä ja menee katsomaan taloa huomenna. vuokralaiset kertoivat muuttavansa ensi viikon lopussa. eli pääsemme juniorin kanssa elokuun alussa tekemään paikkamaalauksia ja pihahommia. minun on tosin mentävä sinne jo ensi viikolla mutta hoitelenpa sitten muita asioita sillä reissulla. raha-asiat painostaa.. yksinkertaisin ratkaisu olisi työ ja palkka mutta siihen ei ole mitään mahdollisuuksia. nyt joutuu tekemään jotain muuta.. no joo, turhaa lätinää.. en oikeasti tiedä, miten tästä kaikesta nyt selviän. haluan eroon siitä painolastista mutta se ei tapahdu hetkessä.. myyntiajan, jonka pituudesta ei voi tietää, joudun lainat jotenkin hoitamaan. olen puun ja kuoren välissä ja taidanpa nyt ymmärtää miltä se oikeasti tuntuu..

minun luonteellani ei heitetä asioita hoitamatta, ei jätetä sikseen ja hävitä kuvioista.. eikä jätetä muiden vastuulle. vaikka, kuten depressioon taipuvaisille on tyypillistä, välillä tekisi mieli tehdä kaikesta loppu sillä yksinkertaisimmalla tavalla, en kuitenkaan ole vielä niin syvälle uponnut.. ymmärrän kyllä miten lähellä se on ollut, miten helppoa se voi olla.. blogistanian surullisin tapahtuma on koskettanut minuakin, vaikken häntä mitenkään tuntenut.. eli en ollut blogiaan seurannut. ja se on varmaa, jos joku päättää niin tehdä, "lähteä pois".. niin kukaan eikä mikään voi sitä estää. sanotaan että itsemurha on maailman itsekkäin teko.. voi olla, mutta toisaalta, suurinta vapautta ja itsemääräämisoikeutta se myöskin on. jos elämä on liikaa, eikä näe enää mitään toivoa ja mahdollisuuksia jatkaa.. ihmisellä on oikeus tehdä tahtomallaan tavalla.. voin sen hyväksyä sikäli kun tekoa tehdessään on täydessä  ymmärryksessä.

jollain lailla minä olen kokenut niin paljon, että tunnen eläneeni riittävästi. kun siihen lisätään se, etten usko minkään korjaantuvan, on tuloksena tietyllä tavalla kyyninen mutta myös tyyni olotila. se on tyytymistä tilanteeseen, realismia. ja kun voi elää vain yhden päivän kerrallaan, ei suurta haittaa ole siitä, ettei huomisella olekaan mitään erityistä tarjolla. ja kuitenkin elämään sisältyy enemmän mahdollisuuksia hyvään kuin pahaan.. jos osaa olla odottamatta ja toivomatta sekä kitisemättä siitä että on huonosti, on helpompi olla ja eleä..