olemme taas hurahtaneet viikonlopun tuntumaan, aika karkaa käsistä. karatkoon, riittää kun saan tänään tehtyä paperit valmiiksi ja postitettua. siihen hommaan ei ole hirveästi aikaa, päivällä lähdemme viemään mummoa tohtorille, saadaan viimeinkin lääkärintodistus omaishoidontuen hakua varten. todennäköisesti. kunnanlääkäri on sen sorttinen että mihin tahansa voi valmistautua. vastaanottohuoneeseen tarvitaan henkinen tuki mukaan. katselimme eilen mummon kanssa päivällä jotain vaaliohjelmaa, jossa kerrottiin lääkäripulasta Kainuussa. Päätimme lähettää tämän paikallisen poppamiehen sinne etätohtoriksi, videon välityksellä saattaisi mennä ihan oikeasta eikä olisi ehkä niin pelottava ja töykeyskään ei tuntuisi niin loukkaavalta.

396788.jpg

eilispäivän kintturoin ikävissä tuntemuksissa, sain työyhteisöstä postiakin kyllä, mutta tehty mikä tehty. ilmaisin sijaiselle lähettämässäni vastauksessa, että pahoitin mieleni hänen sisustuspuuhistaan, kerroin että olisi tuntunut mukavalta jos huoneeni olisi siellä entisellään ikäänkuin toivottamassa minut takaisin töihin. nyt fiilikset ovat päinvastaiset. en aio katsoa sähköpostiani ja hänen mahdollista kommenttiaan ennenkuin saan hakemuksen tehtyä. havaitsin eilen että tämä ikävä asia vei kaikki henkiset voimavarani, kehu siinä sitten itseäsi ja työtaitojasi... niin herkillä sitä näkyy kulkevan. surutyötäkin tämä on, tiedän että siinä entisessä työyhteisössä aikani on ohi, en voisi millään saada korjattua rikottua, en omassa itsessäni saatika sitten yksin tuulimyllyjä vastaan taistellen koko yhteisössä. sanoin työssäkävijälle, että vaikka en enää palaakaan, tahdon että maineeni puhdistetaan. nyt tiedän, että kaikki ongelmat, ihmisten epävarmuus ja sekaannukset on kaadettu minun, poissaolevan niskaan. tokihan johtaja aina vastaa kaikkien muiden tekemisestä, mutta nyt kun en ole itse ollut paikalla, ei ole ollut (työnohjaajan lisäksi) ketään, joka olisi pyrkinyt palauttamaan kuohuntaa asialinjalle ja käynyt avointa ja rakentavaa keskustelua yhdessä ja erikseen työntekijöiden kanssa. vaikka minua kuinka väitetään byrokraatiksi, nipottajaksi ja pelottavaksi tyranniksi, tiedän aivan varmasti olleeni kaikkea muuta. nämä samat ihmiset puolustivat minua vielä kaksi vuotta sitten kun johtoryhmä hallituksen eräiden jäsenten tuella yritti kampittaa minut alkumetreillä pihalle. ja silloinkin väitettiin, etten välitä ihmisistä. silloin sain 100 % luottamuksen. sen saman lopputuleman haluan ennen lähtöäni vielä kokea. en perkele vieköön anna niiden juoruilijoiden, riidankylväjien ja vain omasta edustaan välittävien vöyhkääjien pilata ja vääristää työpanostani. aitoja ja rehellisiäkin vielä kai jokunen on. ja olen tehnyt varmasti kaikkeni, virheitäkin mutta paljon hyvää ja oikeaa. amen. toisaalta, luin illalla vanhat työtodistukseni, olisipa kamalaa jos olisin niin täydellisesti ihmisenä ja työntekijänä kolmessa vuodessa muuttunut... paree uskoa vaan itseensä ja tietysti myös kunnioittaa toisten mielipiteitä kunhan pysyvät totuudessa ja antavat minullekin mahdollisuuden tuoda esille oman näkemykseni asioiden kulusta.

nyt sitten kapulakieltä lieventämään, virallisen hakemuksen kirjoittaminen tuntuu olevan niin vaikeaa.. ylipäänsä olen liian runsassanainen ja ilmaisen asioita turhan monimutkaisesti. olen erittäin nopea kirjoittamaan, kauppaopiston naiset ne todella hallitsee kymmensormitekniikan. olihan se aikoinaan tikkuista saada sormet pelaamaan mekaanisen kirjoituskoneen näppäimistöllä oikeassa järjestyksessä, mutta kolmekymmenen vuoden naputtelun jälkeen olen tosi sukkela, usein sormet toimivat ennen kuin ajatus.  

rakkaasta kotieläimestä kerrottakoon, että eilinen meni ilman epilepsiakohtausta. taisimme olla hiukka varuillaan koko päivän ja kävin kahteen kertaan pikku lenkilläkin koiran kanssa. jospa tämä nyt tästä menisi. naisväki olemme sitä mieltä ettei sitä nyt metsään vietäisi, mutta lääkäri ja miehet toista. normaali elämä kuulemma on parasta. niin kai sitten.

ai nii, tänään tapaan ystäväni A:n, laitamme harmaat hiukset piiloon tökötillä, haastelemme mieleen kertyneet asiat ja lähdemme laululle, hyvin todennäköisesti tuossa järjestyksessä tuolleen. mukavaa ja piristävää!